Opportunistinen sijoittaja katsoo markkinoiden katveeseen

Parhaiden tuottojen saavuttamiseksi sijoittaja joutuu usein suuntaamaan huomionsa valtavirran ulkopuolelle. Opportunistinen sijoittaja etsii markkinoilta sijoituskohteita, joissa piilee mahdollisuus keskimääräistä parempaan tuottoon.

Tämä periaate ohjaa Mandatumin salkunhoitajia. He etsivät lähtökohtaisesti korkean tuottopotentiaalin yhtiöitä, joiden arvostus ei välttämättä heijasta niiden todellista potentiaalia.

Kaikki alkaa ideoiden etsimisestä

Opportunistinen lähestymistapa pyrkii löytämään tilanteita, joissa jonkinlainen muutos tai vähäinen kiinnostus voi vääristää yhtiön arvostusta.

”Pyrimme sijoitusprosessissa kääntämään huomion yhtiöihin, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole laajasti sijoittajien kiinnostuksen kohteena. Pyrimme opportunistisesti tunnistamaan markkinoiden sivuuttamia sijoituskohteita esimerkiksi tutkimalla yhtiökohtaisia muutostilanteita ja seulomalla yhtiöitä fundamenttien perusteella”, avaa seniorisalkunhoitaja Davit Kantola Mandatumin lähestymistapaa.

Mahdollisuuksia voi aueta esimerkiksi silloin, kun pörssiyhtiöstä jakautuu erilleen pienempi liiketoiminta. Toinen kiinnostava tilanne voi Kantolan mukaan olla silloin, kun liiallisen velkaantumisen vuoksi ongelmiin ajautuneen pörssiyhtiön pääomarakennetta järjestellään uudelleen.

Näihin tilanteisiin yhdistyy usein myös se, että yhtiön todelliset päätöksentekijät vaihtuvat. Salkunhoitajalle on erityisen tärkeää muodostua vahva näkemys siitä, että yhtiön päätöksentekijät luotsaavat yhtiötä omistajien kannalta oikeaan suuntaan.

”Jos uusi johto tai omistaja tuo mukanaan taitavamman pääoman allokoinnin kulttuurin, olemme valmiita tarkastelemaan myös aiemmin hylkäämiämme sijoitusmahdollisuuksia tuorein silmin”, kertoo Kantola.

Tarkan seulan läpi

Pelkkä mielenkiintoinen idea ei kuitenkaan riitä, vaan idean löytymisen jälkeen on tärkeää pohtia sen elinkelpoisuutta eri kulmista. Kantolan mukaan sijoituspäätöksiä lähestytään ikään kuin tarkoituksena olisi ostaa koko yhtiö – tällöin yhtiövalintaan kiinnitetään erityistä huomiota.

”Tavoitteena on tunnistaa korkean tuottopotentiaalin sijoituskohteita. Pyrimme tunnistamaan potentiaalisesta sijoituskohteesta perustellun näkökulman, jota ei ole vielä hinnoiteltu yhtiön osakekurssiin”, Kantola kertoo.

Sijoitusprosessissa yhtiöitä arvioidaan järjestelmällisesti vähintään neljän kriteerin avulla: ymmärrettävyyden, hinnoittelun, kannustimien ja pääoman allokoinnin näkökulmasta.

Salkunhoitajan ei tarvitse – eikä hän voikaan – olla jokaisen toimialan asiantuntija, eikä yhtiön toiminnan jokaista yksityiskohtaa tarvitse ymmärtää täysin. Sen sijaan keskeistä on ymmärtää liiketoimintaa arvonmääritykseen tarvittavalla tasolla, jolloin on tärkeää saada kattava kuva yhtiön ansaintamallista ja varallisuusasemasta sekä markkinan dynamiikasta.

Kaikkiin sijoitusideoihin ei kannata sijoittaa. Mandatum pyrkii opportunistisesti sijoittamaan sijoitusstrategiaansa parhaiten soveltuviin tarkasti valittuihin ideoihin. Tällöin potentiaalista sijoituskohdetta verrataan muiden sijoituskohteiden tuottotasoon ja epävarmuuteen. Valitun yhtiön on oltava houkuttelevasti hinnoiteltu suhteessa muihin sijoitusmahdollisuuksiin.

”Paraskin yhtiö liian kalliilla hinnalla on meille epäkelpo sijoituskohde”, kiteyttää Kantola.

Tärkeää on myös tunnistaa yhtiön todellinen päätöksentekijä, jotta voidaan sekä välttää eturistiriitoja että varmistaa, että yhtiön suunta on sijoituksen kannalta oikea. Sijoituspäätöksiä tehdään lähtökohtaisesti vain yhtiöihin, joissa yhtiön todellisen päätöksentekijän – oli kyseessä sitten pääomistaja, toimitusjohtaja tai hallitus – intressit ovat Mandatumin kanssa riittävän samansuuntaiset.

Lisäksi on tärkeää, että salkunhoidon ja sijoitettavan yhtiön johdon näkemykset liiketoiminnan tuottavuudesta ovat samoilla linjoilla.

”Yhtiöllä täytyy olla investoinneissaan muita sijoitusvaihtoehtojamme korkeampi tuottovaade, ja myös kyky pidättäytyä tätä matalamman tuoton projekteista. Muussa tapauksessa on riskinä, että yhtiö laimentaa tavoittelemaamme pääoman tuottoa”, kuvaa Kantola.

Oikea määrä oikeita yhtiöitä

Vähintään yhtä merkittävää kuin on valita oikeita yhtiöitä portfolioon, on myös valita eri portfolioyhtiöiden painotukset oikein. Portfolionhallinta onkin tärkeä ja usein aliarvostettu osa aktiivisen sijoittajan sijoitusprosessia.

”Haluamme jokaisen omistuksemme painon heijastavan sen eteenpäin katsovaa suhteellista houkuttelevuutta – mitä houkuttelevampi sijoituskohde, sitä vahvempi paino”, Kantola tiivistää.

Potentiaalisista sijoituskohteista salkunhoitajat tuntevat lähtökohtaisesti parhaiten ne yhtiöt, jotka ovat jo osa portfoliota. Kokonaan uusiin yhtiöihin sijoittamisen sijaan yleisempää on, että portfolion sisällä tehdään sisäisiä muutoksia olemassa olevien sijoitusten painotuksissa.

Myös sijoitusten painottamisessa on omia haasteitaan, sillä niiden yhteismitallinen vertailu toisiinsa nähden on usein haastavaa. Tällöin vertailussa voidaan arvioida esimerkiksi sitä, kuinka kapealle haitarille yhtiön arvon uskotaan asettuvan.

”Jos koemme voivamme arvioida yhtiön tuottotason kohtalaisen kapealla arvioidulla vaihteluvälillä, olemme saman tuotto-odotuksen tilanteissa valmiita sijoittamaan yhtiöön suuremmalla painolla verrattuna erittäin laajan lopputulemien vaihteluvälin yhtiöön.”

Toinen tekijä on se, kuinka paljon alhaisempi markkinahinta on verrattuna salkunhoitajan määrittelemään vaihtoehtoisen sijoituskohteen arvoon. Lähtökohtaisesti mitä suurempi ero hinnan ja määritellyn arvon välillä on, sitä parempi on odotusarvoinen tuottotaso. Tähän arvioon liittyy kuitenkin aina epävarmuutta, eikä hinnan ja määritellyn arvon välinen ero yksin takaa sijoituksen onnistumista.

Viimeinen keskeinen portfoliohallinnan kulmakivi muodostuu yhtiön koosta ja likviditeetistä eli siitä, miten helposti ja nopeasti omistusosuus voidaan tarvittaessa myydä pois.

”Jos vaihtoehtoinamme on kaksi muuten täsmälleen samanlaista, samanhintaista ja samoilla kasvuedellytyksillä olevaa yhtiötä, mutta toinen on merkittävästi suurempi, valitsemme näistä mieluummin suuremman. Suurempi yhtiö tuo turvaa laajemman hajautuksen ja jo saavutetun kokoluokan myötä. Lisäksi suurempi yhtiö on likvidimpi, jolloin meidän on helpompi tarvittaessa kasvattaa tai pienentää omistuksen kokoa pienemmillä kaupankäynnin kustannuksilla”, kertoo Kantola.

Sijoituskohteen koko määräytyy lopulta kaikkien näiden kolmen ulottuvuuden pohjalta. Olennaista on kuitenkin seurata tilannetta jatkuvasti ja reagoida mahdollisiin muutoksiin eri tekijöissä.

”Kun yhtiön houkuttelevuus muuttuu, esimerkiksi yhtiön saaman huomion nostaessa sen osakekurssia suhteessa muihin vaihtoehtoihimme, reagoimme muutokseen ja pienennämme vähemmän houkuttelevaksi muuttuneen sijoituskohteen painoa. Vastaavasti osakekurssin laskiessa ilman havaittavaa syytä, olemme valmiita nostamaan sijoituskohteen painoa”, Kantola päättää.