Ahnas kasvu vaatii osaavaa pääomaa

Professori Erkko Autio vastaa WhatsApp-puheluun Sydneyn illasta. Työ Imperial College Londonin Business Schoolissa on lennättänyt hänet keynote-puhujaksi Australiaan.

Viesti yleisölle on ollut selvä. Yrittäjyyttä pitäisi tutkia nykyistä useammin insinööritieteiden menetelmillä eli esittää selkeä kysymys, johon pyritään löytämään eteenpäin katsova vastaus.

”Yrittäjyyttä tutkitaan usein sosiaalitieteiden tapaan ja lähinnä kuvaillaan, miten asiat ovat menneet. Se ei ole paras tapa tuottaa tietoa siitä, mihin yritysten menestys perustuu.”

Omassa tutkimustyössään professori etsii nyt vastauksia erityisesti siihen, millaisia yrityksiä innovaatioiden ympärille pitäisi rakentaa, jotta ne pystyvät kasvamaan mahdollisimman nopeasti.

Se, jos mikä, on kohtalon kysymys myös Suomelle.

Digitaalisessa maailmassa kysyntä on tärkein ajuri

Teollisessa maailmassa yritysten kasvua ruokkivat mittakaavaedut, mutta digitaalisessa maailmassa tärkein ajuri on kysyntä. Siksi kasvu ja skaalautuminen eivät Aution mukaan enää ole synonyymejä.

Tuotanto voi nykymaailmassa kasvaa jopa silmänräpäyksessä merkittävästi panoksia enemmän, jos liiketoimintamalli on fiksu. Skaalautumisen kerroin on tällöin paljon ykköstä suurempi.

”Yritysten pitää miettiä, mitä ne tekevät itse ja mitä hankkivat muilta. Toiminnan ydin ovat digitaaliset resurssit. Kaiken muun voi ulkoistaa tai hoitaa franchising-malleilla, jolloin tuotantoa voidaan skaalata tehokkaasti.”

Omaan tuotantoon kannattaa satsata enää vain erityistapauksissa. Niin tekee esimerkiksi satelliittiyhtiö Iceye, jonka teknologia on täysin uraauurtavaa.

Aution näkemyksiä kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Teknillisestä korkeakoulusta alkanut ura on lennättänyt Aution muun muassa Euroopan hiukkastutkimuskeskus Cernin ja Lausannen yliopiston kautta Imperial College Londoniin, jossa hän on hoitanut professuuria vuodesta 2006.

Autio on alansa siteeratuimpia tutkijoita, ja hänet on arvioitu yhdeksi maailman 50 vaikutusvaltaisimmasta johtamisen tutkijasta. Stanfordin yliopisto on nostanut hänet niihin 0,2 prosenttiin huippututkijoista, joiden vaikutus on omalla alallaan merkittävin.

Mittavat meriitit ovat viime vuosina tuoneet Autiolle kutsun sekä The British Academyn että Suomen Akatemian jäseneksi.

Parannuskeinoja Suomen vaivoihin

Suomen talous on nilkuttanut pian liki parikymmentä vuotta. Näin on siitä huolimatta, että tilastojen valossa Suomi onnistuu Aution mukaan tuottamaan paljon juuri sellaisia start-up-yrityksiä, joilla olisi eväitä kasvaa skaalautuvasti.

Mind the Bridge -innovaatioalustan mukaan Suomi oli viime vuosikymmenellä Euroopan ykkönen, kun vähintään miljoona euroa kasvurahaa keränneiden yhtiöiden määrä suhteutetaan väkilukuun. Tällöin scale-up-yritysten määrässä taakse jäivät kirkkaasti niin Saksa, Ranska kuin Britanniakin.

Kymmeniä erilaisia muuttujia sisältävässä Global Innovation Indexissä Suomi oli vuonna 2025 maailman seitsemänneksi paras, kun innovaatioiden määrää suhteutetaan myös henkeä kohden laskettuun bruttokansantuotteeseen.

Potentiaalia kunnon kasvu-uralle ampaisemiseen on siis olemassa, kuten myös tutkimuslaitos Laborea johtava Mika Maliranta ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen muistuttavat helmikuussa 2026 julkaistussa Kansantalouden ja yritysten kasvuharppaus: Innovoinnissa ja rahoituksessa aihetta rationaaliseen optimismiin -kirjassaan.

Kasvun perusedellytykset ovatkin Aution mukaan Suomessa pääosin hyvin kuosissaan: yhteiskunta on vakaa ja kasvua tukevat julkiset rakenteet ovat kunnossa, instituutiot toimivat hyvin, luottamuspääomaa on paljon ja koulutusjärjestelmä tuottaa osaavaa työvoimaa.

Kuva kuitenkin synkkenee selvästi, kun katseen kääntää pääomasijoituksiin. Siemen- ja varhaisvaiheen kasvurahoitus toimii vielä kelvollisesti, mutta kun oman pääoman ehtoista rahoitusta pitäisi saada kymmeniä miljoonia euroja, tulee tenkkapoo.

”Suomen merkittävin pullonkaula on se, ettei tarjolla ole riittävästi kasvurahaa siinä vaiheessa, kun tarvittaisiin 50 miljoonan sijoituksia”, Autio sanoo.

Lopputulos tunnetaan. Kansainvälistyminen nuupahtaa alkumetreille, demolaitoksia ei saada pystyyn, globaaleiden brändien rakentaminen on vaikeaa ja kilpailu parhaista osaajista voi olla hankalaa.

”Koska isoja rahoituspotteja ei ole saatavilla riittävästi, lupaavat yritykset myydään ulkomaille usein aika varhain.”

Siinä missä Ruotsi kahmii Pohjoismaissa tehdyistä pääomasijoituksista noin 60 prosenttia, Suomi joutuu tyytymään 15 prosenttiin, muistuttaa Autio.

Myöhäisemmän kasvuvaiheen isot pääomapotit ovat Aution mukaan kriittisiä, koska vain ne mahdollistavat riskin ottamisen isosti. Kassassa pitää olla riittävästi pelimerkkejä, jotta yritykset pystyvät tekemään tavallista rohkeampia strategisia päätöksiä ja haastamaan näin toimialan normeja ja luomaan kokonaan uusia markkinakategorioita.

Lue lisää Mandatumin pääomasijoitustoiminnasta kasvuvaiheen yrityksiin.

USA:ssa eläkerahastot ottavat enemmän riskiä

Jos rohkeaan etunojaan on mahdollisuus, pienestä Suomestakin pystyy ponnistamaan kansainvälisen kilpailun eturintamaan.

Esimerkeiksi sopivat tilaus- ja toimitusalustoja rakentava Wolt, hittipeleistään tunnettu Supercell, vähittäiskaupoille toimitusketjujen optimointiohjelmistoja tarjoava Relex ja älysormuksillaan maailmaa valloittava Oura. Ne kaikki ovat riittävällä rahoituksella ja kovalla itseluottamuksella onnistuneet luomaan ja valtaamaan markkinoita globaalisti.

Kasvumatkan varrella näiden superkasvajien omistus on kuitenkin siirtynyt valtaosin ulkomaisiin käsiin. Miten menestystarinoita saadaan lisää niin, että suurempi osa omistuksesta säilyisi Suomessa?

Työmarkkinajärjestöjen tammikuussa 2025 sopima eläkeuudistus on Aution mielestä iso askel eteenpäin, koska eläkeyhtiöt voivat nyt ottaa sijoitustoiminnassaan aiempaa enemmän riskiä.

”Isoin ero Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on yksinkertaisesti se, että Yhdysvalloissa eläkerahastot saavat ottaa paljon enemmän riskiä. Eläkerahaa on niin valtavasti, että silloin myös pääomasijoituksiin ohjautuu paljon rahaa.”

Suomessa eläkeyhtiöt rukkaavat salkkujaan parhaillaan uuteen asentoon.

Kirittävää kuitenkin riittää, sillä Suomessa vain muutama prosentti eläkerahoista on mennyt aiemmin pääomasijoituksiin. Kanadassa luku on Aution mukaan noin 10–15 prosenttia.

Pääoman täytyy olla myös osaavaa

Koska takamatkaa on paljon, myös yksityistä rahaa olisi hyvä saada pääomarahastoihin nykyistä enemmän. Pelkkä raha ei silti riitä, vaan pääoman pitää olla myös osaavaa.

”Pääomasijoittajat voivat tuoda yrityksiin paljon osaamista, jos heillä on hyvät verkostot ja yhteyksiä toimialan todellisiin state-of-the-art-toimijoihin. Silloin he pystyvät tuomaan arvokkaita kontakteja ja välittämään tärkeitä näkemyksiä.”

Tärkeitä ovat myös roolimalleiksi ja ovien avaajiksi sopivat menestyneet yrittäjät. Myös näitä mårtenmickoksia ja mikikuusia Suomi tarvitsisi lisää.

Eturivin kontaktit Suomessa ovat erityisen kriittisiä, koska pienen kotimarkkinan takia kasvuhakuisten yritysten pitää lähteä maailmalle jo varhain.

”Se vaatii tietysti resursseja ja onnistuneita kansainvälisiä rekrytointeja, mikä väistämättä syö yritysjohdon kaistan leveyttä muissa asioissa.”

Kansainvälisen tason strategista näkemystä disruptiivisista kasvubisneksistä tarvittaisiin kuitenkin myös monissa perinteisemmissä yrityksissä.

Suomessa on perinteisesti annettu paljon painoarvoa erityisesti teknologiselle osaamiselle. Nykymaailmassa se ei kuitenkaan riitä – eikä välttämättä ole edes kovin oleellista menestyksen kannalta, sanoo Autio ja nostaa esimerkiksi Elon Muskin.

Yritysjohtajana hän on kiistaton nero, vaikka miehen poliittisista toikkaroinneista voikin olla montaa mieltä. Sähköautovalmistaja Teslan, avaruusyhtiö SpaceX:n ja satelliittiyhtiö Starlinkin perustaja on luonut visioillaan parissa vuosikymmenessä maailman arvokkaimpiin kuuluvan yritysryppään.

Se on vaatinut ennen kaikkea poikkeuksellista näkemystä ja strategista visionäärisyyttä. Ei niinkään teknistä osaamista, koska sitä voi Aution mukaan aina rekrytoida ulkoakin. Ja näin sanoo siis professori, joka on aikoinaan itse väitellyt tekniikan tohtoriksi Otaniemessä.

Muskin visioihin perustuvat Teslan gigafactoryt rikkoivat autoteollisuuden vanhan polkuriippuvuuden, koska ne perustuvat ihan toisenlaiseen arkkitehtuuriin kuin aikaisemmin.

”Perinteiset autovalmistajat ajattelivat, että me olemme sata vuotta hallinneet nämä toimitusketjut, eivätkä he ymmärtäneet, että polttomoottori- ja sähköautojen valmistaminen ovat ihan eri pelejä.”

Lue lisää, miten pääomasijoittajat ovat tuoneet golfvälinevalmistaja Takomon kasvuun uuden vaihteen.

Tarvitaan näkemystä toimialan muokkaamisesta

Nopeasti muuttuvassa teknologisessa ympäristössä yritykset tarvitsevat kykyä nähdä, miten toimialat kehittyvät ja miten ne voivat proaktiivisesti sopeutua muutokseen.

Horisontaaliset yhteydet ovat digitaalisessa maailmassa Aution mukaan usein toimitusketjuja tärkeämpiä. Tesla on esimerkiksi hakenut synergioita autojen ja akkujen väliltä ja rakentanut näin energiavarastoista uuden liiketoiminnan itselleen.

”Suomessa myös hallituksissa on painotettu paljon teknistä osaamista. Tulevaisuudessa oleellisempaa on strateginen näkemys siitä, miten yritys voi muokata toimialaansa ja miten tuotannon pullonkaulat hallitaan.”

Opetustyössään Autio hoitaa teoriaosuudet nykyään pitkälti lyhyillä videoilla. Tunneilla opiskelijat ratkovat professorin luoman skaalaustyöpohjan avulla esimerkkitapauksia ja miettivät yritysten liiketoiminta- ja kumppanuusmalleja ja arvolupausten ydintä.

Empiiristen tulosten perusteella Aution opetusmenetelmät näyttävät toimivan hyvin.

Professorin kursseilla ovat jossain vaiheessa istuneet esimerkiksi Supercellin, tietoturvayhtiö F-Securen, tietokantayritys MySQL:n ja lääketieteen potilasohjelmistoja suunnittelevan CRF Boxin perustajat.

Ei yhtään pöllömpi saavutus pesunkestävälle akateemikolle.

Erkko Autio