Ihmisten tunteet sotkevat talousteorioiden puhtaita mallinnuksia

”Oletus rationaalisesta sijoittajasta on hemmetin vahva. Tosielämässä sen joutuu heittämään heti roskikseen”, Mandatumin sijoitusjohtaja Juhani Lehtonen sanoo.

Lehtosen ja hänen tiiminsä tehtävä on selvittää, kuinka paljon ihmisten käytös ja sen myötä markkinoiden liikkeet poikkeavat teoreettisista ihannemalleista. Siinä auttaa mittaaminen.

”Tarvitsemme käsityksen siitä, miten maailma oikeasti toimii.”

Mittaaminen ja laskeminen ovat kiinteä osa taloutta. Siten kansalaiset, yritykset ja julkisyhteisöt pyrkivät tekemään mahdollisimman valistuneita päätöksiä.

Kansalainen laskee, kuinka paljon hänen reaalinen nettopalkankorotuksensa onkaan inflaation ja verojen jälkeen. Yritys selvittää ottamansa lainan kokonaiskustannuksia suhteessa harkitun investoinnin tuotto-odotuksiin. P/E-luku kertoo, kuinka monta vuotta yrityksen nykyisellä tuloksella kestää maksaa osakkeen hinta takaisin sijoittajalle. Valtion velkasuhteen voi laskea jakamalla valtionvelan bruttokansantuotteella. Ja niin edelleen.

Mittausten tulokset toimivat päätöksenteon työkaluina.

”Taloustieteessä on vahva teoriapohja, mutta se on hyvin käyttäytymistieteellinen tieteenala”, Lehtonen huomauttaa.

Kyse on siis ihmisten käyttäytymisestä, ja siihen vaikuttavat tunteet, vaikka ihmiset yrittäisivät olla kuinka rationaalisia.

Tunnuslukujen merkitys vaihtelee talouden mukana

Luottamusindikaattori, korkokäyrä, tuottoprosentti. Tunnuslukujen merkitys ja analyysipainotukset vaihtelevat talouskehityksen mukana: välillä on väliä inflaatiolla, välillä öljyn hinnalla ja välillä taas yritysten velan määrällä. Milloin milläkin.

”Tämä työ on ajassa oppimista”, Lehtonen sanoo.

Kun maailma muuttuu, muuttuu myös tapa hahmottaa riskin ja tuoton suhdetta.

Onneksi epävarmuutta voi analysoida.

Lehtonen tiimeineen kerää dataa ja aikasarjoja datapankkiin. Sieltä he ammentavat materiaalia analyyseihin, esimerkiksi sensitointiin eli herkkyysanalyysiin. Siinä testataan vaikkapa, miten yrityksen myynti reagoi erilaisissa kysyntätilanteissa tai miten korkojen nousu vaikuttaa yrityksen kannattavuuteen.

”Yritämme luoda omaa dataa ja omissa analyysimalleissamme skenaarioita. Sitä se perusanalyysi on. Validoimme epävarmuutta faktoiksi. Nämä faktat sitten vaikuttavat päätöksiimme, ja siksi datan laadulla on älyttömästi väliä.”

Käytetty mittari pitää tuntea perinpohjaisesti

Dataa on tarjolla tuhottomasti. Miten siitä osaa valita?

Kun Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki haluaa päästä selville jostain, hän kääntää usein katseensa vakiintuneisiin tilastoihin. Avain kuranttiin analyysiin on, että tietää, mitä mittarit oikeasti mittaavat. Muuten mittarin perusteella tehty päätelmä voi hoiperrella harhaan.

Työttömyysaste on hyvä esimerkki.

”Työttömyysaste Suomessa on noussut todella voimakkaasti moneen muuhun maahan verrattuna. Se ei ole mennyt ihan yksiin työllisyyden laskun kanssa. Aloin funtsia.”

Työttömyysaste perustuu kyselytutkimukseen, jossa ihmiset kertovat, ovatko he valmiita ottamaan vastaan töitä ja ovatko he hakeneet töitä. ”Kyllä” vastanneet luokitellaan työttömiksi.

Kotamäki katsoi verottajan tilastoista, kuinka paljon työttömyysturvasta on kerätty veroja. Verokehityksen perusteella hän pääsi jäljille siitä, että merkittävä osa työttömyyden noususta selittyy työvoiman tarjonnan kasvulla. Eli kyselytutkimukseen vastanneet ovat sanoneet aiempaa innokkaammin etsivänsä töitä.

Kotamäki arvelee, että se saattaa johtua hallituksen aktiivisesta työvoimapolitiikasta, joka velvoittaa työttömät hakemaan töitä aiempaa aktiivisemmin.

”Tietysti mukana on myös suhdannekomponentteja. Aika on nyt huono.”

Yritysten tilinpäätösten tunnusluvut ovat Lehtoselle perusmateriaalia, esimerkiksi oikaistu käyttökate. Itse luku ei kerro vielä juuri mitään, vaan se pitää analysoida ja suhteuttaa.

”Miten sitä on oikaistu ja miksi? Miten ja mihin oikaisu vaikuttaa?”

Käyttökate kertoo, kuinka paljon liikevaihdosta jää rahaa jäljelle, kun siitä vähennetään yrityksen toimintakulut. Oikaistu käyttökate ottaa huomioon kertaluonteiset kulut. Sellaisia ovat esimerkiksi yrityskaupat tai muut poikkeuksellisen isot järjestelyt yrityksessä.

Oli kyseessä makro- tai mikrotalous, tärkeintä siis on, että analysoija on perinpohjaisesti perillä mittarista.

Kaikkea ei voi mitata

Kaikkea ei voi mitata. Moni yllättävän yksinkertaiseltakin vaikuttava asia voi olla hankalaa puristaa metriikaksi. Yksi ongelmallinen mitattava Kotamäen mukaan on rahoituksen pullonkaulat eli rahoitusrajoitteet.

”Yksinkertaisimmillaan kuluttaja tai yrittäjä ei saa lainaa pankista. Siitä ei ole saatavilla kunnollista rekisteridataa. Vaihtoehtona on kyselytutkimus, mutta se aukaisee matopurkin, joka on täynnä uusia kysymyksiä. Vastaavatko ihmiset todenmukaisesti? Se riippuu kontekstista. Ymmärtävätkö he kysymykset oikein?”

Lopputulos on, että tavallaan päädytään metsästämään satuolentoa.

”On syitä, miksei pankki anna rahoitusta. Toisaalta iso osa lainaa tarvitsevista voi jättää hakematta lainaa. Se vaikeuttaa paitsi nykytilan kuvausta myös monimutkaisten syy–seuraussuhteiden arviointia.”

Tekoäly korostaa luotettavan datan roolia

Tekoälyä voi käyttää datan murskaamiseen, mutta jos se ei saa luotettavaa dataa käyttöönsä, se alkaa hallusinoida.

”Tekoäly itse asiassa korostaa luotettavan datan roolia. Kun supercomputing-voimat tulevat käyttöön, tekoälyn kapasiteetti rationaalisiin impulsseihin saattaa muuttaa niin kutsutun älykkyyden bulkiksi”, Lehtonen pohtii.

”Mutta ei viisautta”, hän jatkaa. Ratkaisevaksi tulee, että joku osaa kysyä ne juuri oikeat kysymykset, joihin vastaamalla tekoäly pystyy jäsentämään ongelman tarkasti.

”Vain mittaamisen kohta siirtyy. Yhä tärkeämpää on myös se, että on pääsy niihin mittauspisteisiin, joista olennainen data tulee.”

Kokemus auttaa mittareiden luoman datan suodattamisessa.

”Se tulee jostain selkärangasta, että tuossa on jotain kummallista. Sen jälkeen ryhdyn lapiotöihin eli selvittämään, oliko intuitioni oikea vai väärä”, Kotamäki sanoo.

Nykyisessä työssä Kotamäki analysoi tietoa, joka liittyy vientiin, viennin rahoitukseen ja yritysten kansainvälistymiseen. Hän sanoo, että on vaikeaa kuvailla, miten käsitys relevantista syntyy.

”Luen paljon, keskustelen kollegoiden ja muiden ekonomistien kanssa. Siellä taustalla muodostuu sellainen möhkäle”, hän kuvailee.

Möhkäleeseen voi livahtaa havaintoja alitajuisesti.

”Ne menevät analysoimatta pään tietopankkiin. Tietoa sekin on, sitä ei vain pysty pukemaan sanoiksi.”

Itseensä tietoa ja kokemuksia imenyt möhkäle on Kotamäen apuna, kun hän hahmottaa analysoimistaan mittareista talousympäristöä eli kontekstia taloudellisiin päätöksiin.

”Yritän nivoa asiat yhteen ja kertoa jonkinlaisen tarinan. Siitä tulee se lisäarvo. Oikeaan osuminen ei ole sattumaa.”

Juuri kokonaiskuvilla on kysyntää, mutta nopeutta korostavassa nykymaailmassa katsotaan Kotamäen mukaan ”hirveästi, mitä tapahtuu juuri tässä hetkessä”. Hetkessä eläminen vie ruutia pysähtymiseltä, keskittymiseltä ja syvemmältä analyysiltä.

”Tämän vuoden ennuste on tietysti tärkeä. Mutta jos haluamme olla kymmenen tai 20 vuoden kuluttua paremmassa paikassa, tämän vuoden ennuste ei edistä sitä ollenkaan. Se voi olla talouspolitiikan näkökulmasta jopa haitallinen.”

Näkemys voi tulla myös intuitiivisesti, mutta se edellyttää valtavaa tietopohjaa.

”Silloin pitää olla perustutkimus tehtynä”, Lehtonen sanoo.

Kotamäen tavoin hän lukee paljon ”kaikenlaista”, etenkin omia ja muiden analyysejä sekä makrotaloudesta että mikrotaloudesta eli yritysten tilanteesta.

”Meteliä on aika paljon. Kokemus tuo varmuutta”, hän sanoo.

Suosikkimittarina hinta

Ammattisijoittajilla on käytössään mitä jalostetuinta dataa, mutta Lehtosen suosikkimittari on hinta.

”Siitä saa jäätävästi informaatiota.”

Pelkästään itse hinta paljastaa paljon ja lisää tietoa saa, kun tutkii nykyiseen hintaan johtaneen polun. Kun päälle lisää kysynnän ja tarjonnan volyymin hinnan muuttuessa, tietoa suorastaan vyöryy.

”Hinta on puhtain mittari arvostuksesta. Ei tarvitse aprikoida.”

”Toteutuneet kaupat, toteutumattomat kaupat. Jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, miksi ne eivät kohtaa? Onko joku valmis kävelemään spreadin yli? Millä volyymilla hinta liikkuu? Joskus hinta nousee, vaikkei kauppaa käydä oikeastaan ollenkaan, miksi niin käy? Hinnoista saa valtavasti tietoa ostajien ja myyjien tasapainosta.”

Pitää olla malttia seurata yhtä aikaa rauhallisesti kokonaistilannetta ja tehdä tarvittaessa nopeita päätöksiä. Silloin voi esimerkiksi päätellä, että jokin, jota kaikki muut haluavat myydä, onkin ostamisen arvoista.

”Kriisitilanteissa ostajat ja myyjät toistavat usein samaa kaavaa. Ensin ylireagoidaan, sijoittajat lunastavat itsensä pois rahastoista epäoptimaalisessa kohdassa ja sitten tilanne korjaantuu. Nämä reaktiot voivat käynnistyä eri syistä, mutta kuvio on aika lailla sama.”

Kun muut pelkäävät, kokenut, kotiläksynsä tehnyt sijoittaja näkee hyvän ostohetken.

Sijoituspäätös on aina prosessin tulos. Se etenee vaiheesta toiseen, kunnes tulee kaupantekohetki.

”Työni on prosessin hoitamista ja ohjaamista. Pitää treenata, että se toimii.”

Iso työkalupakki koko ajan käyttövalmiina

Lehtonen kuvailee, miten koko ison työkalupakin pitää olla koko ajan täysin käyttövalmis tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ammattitaitoon kuuluu arvioida, kuinka isoja tai pieniä toimia tarvitaan.

”Luonnontieteissä tehdään perustutkimusta banaanikärpäsistä. Ei siellä välttämättä tiedetä, mihin perustutkimus lopulta johtaa, mutta siitä saatua dataa voi käyttää joskus yllättävässä yhteydessä. Mekin yritämme validoida perususkomuksia, jotta meillä on riittävä määrä tietoa epävarmuuden vallitessa tehtäviin sijoituspäätöksiin.”

Lehtosen ja muiden salkunhoitajien työ on poikkeuksellisen läpivalaistua.

”Performanssimme on mitattavissa koko ajan. Tätä työtä on hankalaa tehdä, jos et ole sinut sen kanssa, että työtäsi arvioidaan mittaamalla. Meillä on kisa päällä 24 tuntia viitenä päivänä viikossa.”

Sekä Lehtonen että Finnveran Kotamäki seuraavat juuri nyt tekoälyä. Meneillään on massiivinen ja nopea teknologinen kehitys, joka todennäköisesti vaikuttaa kansantalouksien tuottavuuskehitykseen ja työllisyyteen.

”Yritän saada otetta siitä, ketkä voittavat ja ketkä häviävät”, Lehtonen kertoo.

”Pystyykö nopea älykkyys tekemään tieteellisiä läpimurtoja? Tieteellinen kehityshän on aina lähtenyt uteliaisuudesta.

On jokin ongelma, jota on lähdetty ratkaisemaan. On viritetty teoria, jota on validoitu kokeilla ja testattu, vastaako reaalimaailma hypoteesia. Pystyykö tekoäly muotoilemaan uusia kysymyksiä ja sitten tekemään niin läpimurtavaa tutkimusta, että se voisi voittaa vaikka Nobel-palkinnon? Tällä hetkellä se murskaa olemassa olevaa dataa”, hän jatkaa.

Kotamäki sanoo mallien kehittyvän niin nopeasti, että on vaikeaa pysyä ajan tasalla siitä, mikä kaikki on mahdollista.

Geopoliittista epävarmuuttakin mittaavia indeksejä on. Ne indikoivat, että olemme matkalla epävarmoihin aikoihin.

Mutta oli tilanne mikä tahansa, asiakkaan ja omia varoja täytyy hoitaa, Lehtonen muistuttaa.

”Se on vain sitten sellainen tilanne. Epävarmuus korostaa analyysityötä ja asiantuntemusta. Pitää yrittää saada mahdollisimman hyvä grippi epävarmuudesta.”

Reaalimaailmasta saadun datan avulla voi skenaarioida tulevaisuutta.

”Voi ajaa nykypositiolle vuoden 2000 it-kuplan, 1970-luvun öljykriisin tai finanssikriisin”, Lehtonen kuvailee.

Yllätyksiin eli tavallaan tuttuun tuntemattomaan voi yrittää varautua historiatiedon perusteella. Haaste on siinä, että tapahtuu jotain, jota ei ole tapahtunut aiemmin. Sellaista, jota ei voi mallintaa olemassa olevan datan pohjalta.

Tekoälyn tuomiin muutoksiin ei ole olemassa valmiita analyysityökaluja eikä sabluunoita.

”Tuntematon tuntematon liikuttaa markkinoita kaikkein eniten.”

Intuitiota ei voi mitata, mutta sen tuntee

Kylmät väreet, ajatuksenhäivähdys, muljahdus mahassa. Intuitiota ei voi noin vain mitata, mutta sen kyllä tuntee.

Intuitiotutkija, tietokirjailija ja taiteen tohtori Asta Raami sanoo, että hyvä hetki seurata intuitiota on, kun on seesteinen ja rauhallinen olo, sellainen, jossa mikään ei vedä eikä työnnä.

”Usein mennään eniten pieleen siinä, että intuitiota pidetään järjettömänä ajatuksena, joka on oikeasti nerokas. Välillä se on oikeasti vain järjetön ajatus. Intuitiota ei voi oikein arvioida rationaalisesti, koska se toimii rationaalisen ajattelun ulottumattomissa ja symbolisen prosessoinnin ulkopuolella.”

Hän on haastatellut ihmisiä, jotka ovat käyttäneet intuitiota onnistuneesti ja tutkinut myös tilanteita, joissa intuitiota on hyödynnetty.

Raami erittelee kolme erilaista intuitiota.

Vaistointuitio on evolutiivista älyä, joka saa ihmisen esimerkiksi reagoimaan paineisessa tilanteessa. Siihen liittyy laumana toimiminen, yhdessä selviäminen ja toisaalta alistaminen ja hallitseminen.

”Tällaiset primitiivireaktiot näkyvät tässä ajassa todella paljon. Isojen murrosten aika kaventaa meitä toimimaan primitiivireaktioista, vaikka tämä on juuri se kohta, jossa kannattaisi katsoa, mihin olen menossa, mitä teen ja millä tavalla haluan tehdä.”

Asiantuntijan intuitio on alitajuinen tietopankki. Se on tyypillisesti luotettava.

”Aivokirurgi hyödyntää intuitiota, mutta ei hän leikkaa perstuntumalla.”

Kokous tuo uskallusta intuition kuunteluun

Kokeneet yritysjohtajat uskaltavat kuunnella tätä intuitiota, koska heillä on käytössään paljon datamassaa, jossa tieto prosessoituu usein alitajuisesti.

”Vastaus vain pulpahtaa mieleen. Heillä on kyky tunnistaa, mikä toimii ja miksi jokin päräyttää hälytyskellot päälle.”

Sitten on kolmas, Raamin superintuitioksi kutsuma intuitio.

”Haastattelin Älykäs intuitio -kirjaani investointipankkiiria, joka kertoi, että hänen yrityksensä ensimmäinen miljardi oli luotu kahdella hypyllä tuntemattomaan. Ensimmäisen hypyn hän tiesi järjettömäksi ja toisesta hän ei tiennyt mitään. Silti hän tunnisti, että kyseessä oli jotain, johon piti päästä mukaan. Hän ei vain osannut vielä selittää ja perustella hyppyjä.”

Juuri tällaiset kohdat, joissa luodaan jotain uutta, kiinnostavat Raamia. Hän mainitsee Amazonin.

”Eihän se ole mitään rakettitiedettä, mutta kuka näki sen 30 vuotta sitten?”

Raamin mukaan kaikki kolme intuitiota löytyvät kaikista ihmisistä, ja usein ne nivoutuvat yhteen.

Tutkijat ovat löytäneet superintuitiota hyödyntäviltä kokoelman mielen ominaisuuksia, jotka ovat kaikille mahdollisia.

Superintuitiivisesti ajattelevilla on resilienssiä ja kyky sietää yksinäisyyttä, he pystyvät olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. He kykenevät myös yhdistämään ristiriitaisia havaintoja toisiinsa.

”Nämä ihmiset ovat avoimia maailmalle. He etsivät havaintoja, joilla voisivat murskata omia lempiolettamuksiaan. Se vaatii valtavaa mielen koherenssia.”

Raami on hahmotellut intuitioon perustuvaa luokittelua yritysten strategioista ja toimintakulttuureista. Hän puhuu kovasta ja pehmeästä rahasta, jotka hän yhdistää kahdenlaiseen voimaan eli kilpailun energiaan (force) ja yhdessä rakentavaan energiaan (power).

”Itse rahahan ei ole kovaa tai pehmeää, mutta sen liike on.”

Vaistointuitioon liittyy kilpailun energia. Siinä yksi voittaa ja toinen häviää, etsitään vastapuolen heikkouksia ja manipuloidaan neuvotteluissa. Yritys voi kasvaa nopeasti, mutta lyhyen tähtäimen voitot muuttuvat pitkällä aikavälillä häviöiksi.

Yhdessä rakentavan intuition yrityksissä strategia perustuu siihen, että kaikki osapuolet voivat kasvaa ja vaihtosuhde on tasapainoinen. Tällaiset yritykset kasvavat hitaasti mutta kestävästi. Niissä raha on ikään kuin instrumentti kohottavalle tarkoitukselle. Pehmeä raha on pitkällä aikavälillä kova tuloksentekijä.

Näiden välissä olevan asiantuntijaintuition aluetta Raami kuvailee demokratiaksi, jossa energia on rentoa ja selkeää ja strateginen suunnittelu ja järjestelmään investointi ovat kunniassa.

Aivan kuten ihmisissäkin, nämä kolme intuition tapaa voivat sekoittua yrityksissä.

”Millaisia toimintamalleja, logiikkaa ja intuitiota löytyy yrityksen taustalta?”

Korko kurottaa kaikkialle

Korko eli rahan hinta vaikuttaa taloudessa ja yhteiskunnassa laajasti. On vaikeaa keksiä yhtäkkiä asiaa, joka olisi sille kokonaan immuuni. Siksi korkomarkkinoita kannattaa seurata.

”Sijoitustenkin arvo määräytyy pitkälti korkojen kautta. Jos kiinteistösijoituksesta on tulossa kassavirtaa kymmenen vuoden kuluttua, sen nykyarvo tietysti laskee, kun korot nousevat”, Mandatumin korkosijoitusjohtaja Nicholas Fellman konkretisoi.

Korko mittaa riskiä. Mitä isompaa korkoa rahan lainaaja eli korkosijoittaja vaatii, sitä isompana hän pitää riskiä, ettei saakaan rahojaan takaisin.

Fellman on osa Mandatumin korkotiimiä ja vastaa yhtiön omista suorista korkosijoituksista sekä useista varainhoidon korkostrategioista.

Asiakkaille on tarjolla lukuisia rahastoja eri korkoalaomaisuusluokissa. Omaisuusluokkana korot on suurempi kuin osakkeet, mutta osakesijoittaminen on monelle tutumpaa. Fellman arvelee, että se saattaa johtua osittain muutaman vuoden takaisesta pitkästä nollakorkojen ajasta. Korot eivät olleet pitkään aikaan houkutteleva sijoituskohde yksityissijoittajille. Nyt tilanne on toinen.

Korot ovat ehkä myös osakkeita vaikeampi instrumentti ymmärtää jo siitä lähtien, että korkojen noustessa velkakirjojen arvo pääasiassa laskee ja päinvastoin. Lisäksi velkakirjojen arvon vaihtelu on monisyisempää kuin osakkeiden halpeneminen ja kallistuminen.

Mutta kuten kaikki sijoittaminen, korkosijoittaminenkin palautuu riskin ja tuoton yhtälöön.

”Saatko tarpeeksi tuottoa ottamallesi riskille? Sehän heiluu markkinan mukana. Onko nyt se hetki, jolloin kannattaa sijoittaa paljon vai kannattaisiko ottaa hieman voittoja kotiin? Tämä on sitä päivittäistä mittailua ja harkintaa mittailun perusteella”, Fellman kuvailee työtään.

”Millainen tuottotaso on pienempi- ja isompiriskisillä joukkovelkakirjoilla? Sitä pystyy aika hyvin mittaamaan ja katsomaan läpi historian.”

Velkasijoittajana Fellmanin työ on yritysten perinpohjaista penkomista. Käytössä on vimmattu määrä mittareita. Pohjoismaisiin korkeariskisiin high-yield-velkakirjoihin sijoittaessaan Fellman tiimeineen käy vielä tavallistakin perusteellisemmin läpi lainaa hakevan yrityksen.

Kassavirtamallinnus voi esimerkiksi selvittää, miten käy, jos yhtiön liikevaihto laskisi kahdessa vuodessa 20 prosenttia.

”Mitä tapahtuu kulupohjalle, paljonko jää kassavirtaa, pystyykö yritys maksamaan korot, pystyykö se maksamaan lainan takaisin, kun se erääntyy? Miltä uudelleenrahoitus näyttää, jos liikevaihtoon tulee iso notkahdus?”

Tietoa verkostoista ja tapaamisista

Kaikki ei ole pelkistettävissä numeroiksi. Siksi Fellman hankkii tietoa verkostojensa kautta ja tapaamisissa.

”Tunnemme usein jonkun, joka on ollut tekemisissä yhtiön kanssa tai joka on ollut tekemisissä yhtiötä omistavan pääomasijoitusyhtiön kanssa.”

Fellman sanoo, että ihmisistä saa ”aika paljon irti ihan kehonkielestä” ja siitä, miten he kommentoivat. On todellakin väliä, vastaako yrityksen edustaja potentiaalisen rahoittajan kysymykseen napakasti vai välttelevästi.

”Mehän yritämme kysyä mahdollisimman hankalia kysymyksiä. Velkasijoittajina olemme pessimistejä. Meillä on aina lasi puoliksi tyhjä, kun se osakesijoittajilla on puoliksi täynnä.”

Velkasijoittajaa ei niinkään kiinnosta, aikooko yritys tuplata liikevaihtonsa. Velkasijoittaja katsoo menneisyyteen.

”Mikä on pahin mahdollinen skenaario, joka yritykselle on tapahtunut ja miten se on pärjännyt aikaisemmissa sykleissä, miten sillä meni esimerkiksi finanssikriisissä? Covidin aikana näki, millainen pankkisuhde yrityksellä oli.”

Listaamattomissa yhtiöissä on tärkeää ymmärtää omistajan insentiivejä.

”Haluaako pääomasijoittaja esimerkiksi vain maksimoida velan, jotta saa vivutettua oman sijoitustuottonsa maksimiin? Ja onko pääomasijoittaja taipaleensa alussa vai loppuvaiheessa? Vai onko omistaja pitkäaikainen ja voiko hän laittaa yritykseen lisää rahaa, jos sattuu tulemaan ongelmia?”

Viime aikoina Fellman on ollut tavallista kiinnostuneempi markkinasentimentistä: onko se ahne vai pelokas? Sitäkin mitataan lukuisilla tavoilla. Pelkoindeksiksi kutsuttu VIX mittaa osakemarkkinoiden volatiliteettia.

Tähän kaikkeen kuluu aikaa. Oikotietä ei ole, sillä riskin ja tuoton suhdetta täytyy ymmärtää mahdollisimman hyvin. Velkasijoittaminen on pitkäjänteistä.

”Yksi hyvä vuosi voi olla onnenkantamoinen, mutta vuosi toisensa jälkeen ei voi onnistua sattumalta. Se vaatii ymmärrystä markkinasta ja yrityksistä. Lisäarvo tulee siitä, jos rahastomme päihittävät vertailuindeksin läpi syklien.”

 

Näytä lisää Sulje