Fearless Finns: Flunssaongelmaa

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Kausi vauhdilla käyntiin

Kauden kaksi ensimmäistä ski halfpipen maailmancupin kilpailua on nyt paketissa. Paipin maailmancupin ensimmäinen osakilpailu kisattiin Kiinan Pekingissä, ja kisa meni omasta mielestäni oikein hyvin. Vähän jäi harmittamaan, että en saanut haluamaani laskua onnistumaan, mutta neljänteen sijaan kauden avauskisassa pitää olla erittäin tyytyväinen.

Pekingin finaalin jälkeen piti heti hypätä bussiin kohti lentokenttää. Kone lähti kello 2.50 seuraavana yönä, ja jostain syystä minulle oli varattu lennot Münchenin kautta, mikä teki matkasta turhan pitkän. Tiimini, johon kuuluvat valmentajani Peter Legnavskyn lisäksi sveitsiläiset paippilaskijat Robin Briguet ja Rafael Kreienbuehl, lensivät nopeammin Tokion kautta. 27 tunnin jälkeen olin kuitenkin Denverissä, ja sieltä lähdettiin In-N-Out Burger -ravintolan kautta kohti Copper Mountainia.

Haastavat olosuhteet ja flunssainen olo

Maanantaiaamuna heräsin hyvin nukkuneena, ja lähdimme Copperin mäkeä kohti ensimmäisiin harjoituksiin. Heti paipille päästyäni huomasin, ettei se ole samaa tasoa kuin Kiinassa. Pekingin pipe Secret Gardenissa on varmaan yksi parhaimmista paipeista, joissa olen kisannut urani aikana. Copperin paipin kummatkin kaaret olivat erilaiset: toisesta joutui ponnistamaan huomattavasti enemmän kuin toisesta.

Suurin osa päivän treenistä meni tuntuman löytämiseen ja paippiin tutustumiseen. Treenien jälkeen käytiin joukkueen kanssa ostamassa Nintendo Switch -pelikonsoli Walmartista, jotta meillä olisi illalla jotain hauskaa tekemistä.

Tiistaina sain tuntea jetlagin huonot puolet, kun heräsin jo kello 3.30 liian virkeänä, enkä pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen. Oloni tuntui myös flunssaiselta, ja kurkkuun sattui. Odottelin muutaman tunnin, että muutkin heräisivät, syötäisiin aamupala ja lähdettäisiin rinteeseen. Treenit onneksi alkoivat jo kello 8.30, joten kroppa oli vielä virkeä ja sain treenattua ihan hyvin. Treenien jälkeen oloni heikkeni taas, päähän sattui ja tuntui, että akku oli aivan loppu. Sinä iltana en oikein muuta tehnyt, kuin koitin levätä ja toivoa, että olo paranisi seuraavan päivän karsintaa varten.

Taistelupisteet karsinnasta

Karsinta-aamuna olin onnekas siten, että sain nukuttua hyvin, mutta flunssan oireet painoivat päälle. Onneksi olin toisessa karsintaerässä, ja meidän treenit alkoivat vasta puolen päivän aikoihin. Oloni oli aika huono lämppää tehdessä; kurkkuun sattui ja pyörrytti. Ajattelin, että nyt ei voi mitään, ja laitoin monot jalkaan. Karsintatreeneissä saatiin vain neljä laskua, eivätkä omat treenilaskut menneet mitenkään hyvin. En kuitenkaan ottanut stressiä siitä, sillä olo alkoi jälleen tuntua paremmalta.

Oli ensimmäisen karsintalaskun vuoro. Droppasin sisään, ja lasku meni mielestäni ihan kohtalaisesti. Sain hyvät pisteet, mutta tiesin, etteivät ne mahdollisesti riittäisi finaaleihin. Meidän heatissa oli monta kovaa laskijaa. Toisella laskulla paippi oli mennyt jo vähän varjoon ja näytti siltä, että laskijat ennen minua saivat paremmin vauhtia. Päätin sitten ennen toista laskua, että vaikeutan vähän gräbejä eli otteita suksista, ja koitin laskea vielä sulavammin. Ländäsin laskun, eli onnistuin hyppyjen alastuloissa, ja olin jopa aika yllättynyt kuinka paljon pisteitä (95.5) tuomarit antoivat. Karsintojen jälkeen pelattiin hetki golfia Nintendo Switchillä, ja sen jälkeen siirryttiin unten maille.

Torstaina meillä oli onneksi välipäivä, ja sain nukuttua sekä otettua aamupäivän rauhallisesti. Käytiin kuitenkin katsomassa big airin ja lumilautapaipin karsinnat. Big airissa mukana oli myös Simo Peltola, joten oli pakko käydä kannustamassa kaveria. En hirveästi muuta puuhannut, sillä tunsin vielä flunssan oireita. Menin aikaisin nukkumaan seuraavan päivän finaaleja varten.

Finaali lähestyy

Finaaliaamuna flunssan oireet tuntuivat taas pahemmilta. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän olo parane, kun pääsen mäkeen. Athlete Loungessa jo ajattelin, että eiköhän tästä vielä hyvä finaalipäivä saada aikaan. Aloin lämmittelemään ja huomasin, että ei olo ollut sittenkään parempi. Heti kuin hengästyin, alkoi päässä huimata ja jopa monojen jalkaan laittaminen tuntui vaikealta.

Lähdin kuitenkin paipille, ja ensimmäisellä treenilaskulla tunsin jo, ettei jaloista kyllä lähde samoja voimia kuin normaalisti. Laskeminen tuntui todella rankalta. Halusin kuitenkin koittaa parantaa laskuani karsinnoista, joten testasin yhtä temppua, joka ei vielä ole oikein kunnolla hallussa. Tulin sen kaksi kertaa kyljelleni alas, ja olo sen kun heikkeni. Finaali oli alkamassa, mutta en kyllä itse ollut valmis kisaan. Minun piti kuitenkin odottaa kaikkien muiden laskevan ensin, koska karsintojen voittajana droppasin paippiin viimeisenä.

Väkisin puurtamista

Vihdoin oli ensimmäisen finaalilaskun aika. Halusin tehdä saman laskun kuin karsinnoissa, sillä se on ihan hyvin hallussa. Ja hyvin se tuntui menevänkin - viimeiseen hyppyyn asti, joka tuli takapainoisesti alas, jolloin koitin pitää sitä pystyssä kaikilla voimilla.

Laskun jälkeen olin aivan loppu. Kun palasin lähtöön, en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan lumessa ja odottamaan seuraavaa kierrosta. Aika tuntui menevän todella hitaasti. Toisella laskulla kaaduin ensimmäisen tempun lopussa, joka on ollut minulle todella varma temppu. Silloin ryhdyin ajattelemaan, että onko mitään järkeä laskea tällaisessa kunnossa. Päätin kuitenkin, että haluan nyt ainakin yhden onnistuneen finaalilaskun, ja palasin takaisin lähtöön. Samalla aurinko oli laskemaisillaan ja valo paipissa heikkeni.

Keräsin kaikki voimat, mitä kropasta lähti, ja droppasin viimeiseen laskuun. En oikein muista laskusta muuta kuin sen, että pääsin ehjänä maalialueelle, ja jäin odottamaan pisteitä: sain tasan 88 pistettä viimeisestä laskusta. Tämä riitti kuin riittikin kuudenteen sijaan. Kun olin saanut pisteet, jatkoin suoraan kahvioon, otin monot pois jalasta ja lähdin autolle. Oli kyllä rankka kisarupeama, enkä todellakaan suosittele flunssaisena kisaamista näin korkealla: Copperin paippi on 3000 metrin korkeudessa.

Tervettä ja mukavaa joulunaikaa kaikille!

Jon Sallinen
@jonsallinen

Lue Fearless Finns -blogin aiempia tekstejä >>

Yksityisvarainhoito

Vaurastumisen asiantuntijamme varmistavat, että sinulla on aina tavoitteitasi parhaiten palveleva sijoitus- ja palvelukokonaisuus.

Kunnianhimoisesti kimpassa.

Tutustu varainhoitoon