Nuori yrittäjä imee oppia kokeneemmilta
Venealan yrittäjä Aaro Immonen purjehtii parhaillaan maailman ympäri osana Spirit of Helsinki -veneen miehistöä. Hän on oppinut, että valtamerellä parhaiten pärjää se, joka ei turhia revittele.
Jo ensimmäisellä optimistijollakurssilla 11-vuotiaana se iski: purjehduskoukku. Aaro Immonen on siitä saakka purjehtinut lähes kaiken vapaa-aikansa.
”Se on elämäntapa, ja purjehduspiireistä on löytynyt hyvä porukka. Hienointa on olla ruorin takana, siinä on jokin erityinen vapauden tunne”, Immonen sanoo.
Hän vastaa lainapuhelimeen Kapkaupungista, Etelä-Afrikasta, jonne on muutama päivä aikaisemmin rantautunut Ocean Globe Race -kilpailuun osallistuvan Spirit of Helsinki -veneen miehistössä. Takana on maailmanympäripurjehduksen neljästä legistä ensimmäinen, jonka suomalaisvene voitti ja sai nimiinsä line honoursin.
Lainapuhelin Immosella on käytössä siksi, että paluujuhlien tiimellyksessä häneltä varastettiin niin puhelin kuin lompakko. Niistä ei puoleentoista valtamerellä vietettyyn kuukauteen ollut tarvinnutkaan huolehtia, sillä kisa käydään ilman moderneja viestivälineitä.
”Aluksi veneessä oli viikon verran vieroitusoireita: jatkuvasti mietin, mitä maailmalla on tapahtunut ja mitä kavereille kuuluu. Sen jälkeen merielämään tottui. Kapkaupungissa ensimmäinen iso uutinen oli, että Martti Ahtisaari oli kuollut merellä ollessamme.”
Immonen täyttää marraskuussa 22 vuotta ja on miehistön juniori. Hänet houkuteltiin tiimiin meren ääreltä, nimittäin Hernesaaresta Lindgrenin telakalta.
Vajaa vuosi sitten siellä syntyi myös hänen yrityksensä Ab Stim-Boat Oy, joka tekee veneiden perushuoltoa ja muita venealan hommia.
Yrittäjä on kuin purjehtija
Veneala veti Aaro Immosen mukaansa vahingossa. Hän oli juuri päässyt armeijasta ja aloitteli kone- ja rakennustekniikan opintoja Aalto-yliopistossa, kun oman veneen korjauksen yhteydessä telakalta kysyttiin hänen kiinnostustaan tulla hommiin.
”Olin ensin palkkatöissä venetelakka Jouko Lindgren Oy:llä ja opin paljon siitä, miten pientä venealan yritystä hoidetaan. Sen jälkeen olen jatkanut yhteistyötä Lindgrenin kanssa alihankkijana.”
Ensimmäisenä opiskeluvuonna hän teki aktiivisesti opintojakin, mutta sittemmin opinahjovalinta on alkanut vähän epäilyttää. Sen sijaan veneala on paljastunut aina vain mielenkiintoisemmaksi.
”Se on mageeta hommaa”, Immonen kiteyttää.
Ab Stim-Boat Oy:n hän perusti Hankenilla laskentatoimea opiskelevan kaverinsa Filip Storen kanssa. Hommat on opittu käytännössä, harrastuksen ja telakkatyön parissa.
"Purjehdus ja yrittäminen ovat toistensa vertauskuvia. Molemmissa on heittäydyttävä ja oltava valmis antamaan kaikkensa."
”Minä hoidan enemmän operatiivista puolta ja Filip kirjanpitoa ja sen sellaista.”
Immonen uskoo, että yrittäminen on jollakin tapaa hänellä verissä. Molemmat isoisät olivat yrittäjiä, ja Immoselle on syntynyt unelmiin uskova elämänasenne. Se rohkaisee kokeilemaan.
”Olen huomannut, että kun unelman muokkaa tavoitteeksi ja sitä kohti lähtee, se saattaa hyvinkin toteutua.”
Yrittäjyys vaatii intohimoa ja riskinottokykyä, Immonen arvelee. Sitä hän on ollut näkevinään kavereissa, jotka ovat toimineet yrittäjinä häntä pidempään.
”Sen pitää olla elämäntapa ja alan sellainen, ettei työ tunnu vain työltä. Yrittäjän työpäivä ei lopu kello viideltä.”
Purjehdus ja yrittäminen ovat Immosesta toistensa vertauskuvia. Molemmissa on heittäydyttävä ja oltava valmis antamaan kaikkensa. Aallokkoa on vastassa varmasti, ja suotuisia tuulia voi vain toivoa.
”Yrittäjänä on vähän niin kuin veneen kippari. Jos vene menestyy, siitä pääsee nauttimaan, mutta samalla tavalla on vastuussa, jos tulee turpaan.”
Yhteishenki on kaiken a ja o
Kolmentoista hengen tiimillä Englannin Southamptonista Kapkaupunkiin purjehtiessaan Aaro Immonen huomasi, mikä veneessä on tärkeää: täydellinen tasa-arvo. Se ei tarkoita sitä, että kaikki tekisivät samoja asioita vaan sitä, että jokaisen ominaisuudet huomioidaan. Miehistön juniori saa esimerkiksi tehdä paljon notkeutta vaativia hommia.
”Jos tiimin sisälle alkaa syntyä klikkejä, asiat hankaloituvat tosi paljon. Vaaditaan hyvää johtajuutta, ettei niin käy. Johtajan on kyseltävä kaikkien kuulumisia aktiivisesti. Tämä kuulostaa selviöltä, mutta ei todellakaan ole automaattista”, Immonen toteaa.
Jo lähtiessään mukaan Spirit of Helsingin porukkaan reilu vuosi sitten hän vaikuttui sen yhteishengestä. Miehistön ikäskaala on laaja – vanhin jäsen on 62-vuotias – mutta kaikki puhaltavat saumattomasti yhteen hiileen.
”Jotkut kyselevät, miksi haluan purjehtia pappojen kanssa. Minusta se on kivaa. Olen aina tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, Immonen sanoo.
Spirit of Helsingin strategia kisassa on yksinkertainen: purjehditaan mahdollisimman turvallisesti ja revittelemättä. Se onnistui ensimmäisellä legillä loistavasti ja varmisti juuri ennen välisatamaa kärkipaikan.
”Kokeneet purjehtijat ovat sanoneet, että tällaisen purjehduksen voittaa se, jolla on jarrupoljin herkimmässä. Se on ollut ratapurjehtijalle hyvä oppi”, Immonen sanoo.
Sillä linjalla miehistö jatkaa, kun se 5. marraskuuta starttaa Kapkaupungista kohti seuraavaa välisatamaa Uuden-Seelannin Aucklandissa.
”Tiedossa on viileämpi ja tuulisempi legi, ja olemme kauempana sivistyksestä. Se saattaa olla aika raju kokemus, mutta odotan innolla”, Immonen paljastaa.
Tulevaisuuskuvia tähtitaivaan alla
Kun Aaro Immonen seilaa maailman ympäri, tuore yritys on osittain tauolla.
”Se on tietysti vähän hassua. Olemme juuri saaneet asiakkaita, ja sitten olen kahdeksan kuukautta poissa. Mutta yhtiökumppanini hoitaa asioita ja meillä on myös alihankkijoita”, Immonen sanoo.
Hän uskoo, että maailmanympäripurjehdus antaa yrittämiseen uusia eväitä. Pimeydessä tähtitaivaan alla seilatessa, ilman sosiaalisen median ja uutisten vaikutusta, saattaa tulla mieleen jotakin ihan uutta.
”Tosin vielä ei ole tullut. Ehkä se kirkastuu sitten, kun palaan arkeen.”
Miehistössä on paljon eri alojen yrittäjiä, joten oppia karttuu parikymppiselle juniorillekin pikavauhtia. Viimeksi Immonen oli vahdissa sarjayrittäjä Jussi Paavosepän ja kuljetusalan yrittäjä Kennet Rehnin kanssa ja nautti keskusteluista täysin siemauksin. Hän tietää nyt, että sen, mihin oma yritys ryhtyy tosissaan panostamaan, on oltava skaalautuvaa.
”Sen pidän yhtenä ohjenuorana, mitä me sitten lähdetäänkin tekemään.”
Yksi mielessä siintävä visio on oman telakan pyörittäminen, mutta aluksi pitäisi saada yritykselle omat tilat ja ehkä veneensäilytysmahdollisuus. Mitään ei ole kirjoitettu kiveen.
”Oikeasti en yhtään tiedä mitä teen viiden tai kymmenen vuoden kuluttua – tai edes tämän purjehduksen jälkeen. Olen nuori, ja kaikki on hyvällä tavalla auki.”