Fearless Finns: Kaverit vastakkain

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Moi!

Uusi vuosi lähti itsellä käyntiin Salt Lake Cityssä, Utahissa. Lensin Yhdysvaltoihin juuri ennen vuodenvaihdetta, sillä minut oli kutsuttu SLVSH-kutsukilpailuun. Halusin lentää Yhdysvaltoihin aikaisin välttääkseni aikaerosta johtuvan väsymyksen kilpailussa. Vietin vuoden ensimmäisen viikon Utahissa, jonka jälkeen oli aika matkustaa Coloradon Aspeniin kutsukilpailua varten.

Kutsukilpailun konsepti eroaa paljon muista kauden kisoista. Kyseessä oli turnaus, johon oli kutsuttu kahdeksan laskijaa. Turnauksen aluksi arvottiin neljä paria, jotka pelaisivat SLVSH-pelin toisiaan vastaan. Yksinkertaisesti selitettynä kyseessä on seuraa johtajaa -tyylinen konsepti. Toinen laskijoista sanoo tietyn tempun, tekee sen itse ja parin täytyy toistaa sama temppu perässä. Jos temppu ei onnistu, saa kirjaimen. Kun kirjaimia on viisi ja niistä muodostuu sana SLVSH, peli päättyy ja voittaja etenee seuraavalle kierrokselle. Nämä pelit kuvattiin ja julkaistiin X Gamesin Youtube -kanavalle. Turnauksen voittajalle oli luvattu paikka X Gamesin Knuckle Huck -kilpailuun, joka on ollut oma unelmani jo pitkään.

Tiukka kilpailu

Tiesin jo etukäteen maajoukkuetoverini Elias Syrjän olevan kutsuttu myös turnaukseen. Pahin pelkoni oli, että meidät arvottaisiin aloituspeliin pelaamaan toisiamme vastaan. Näinhän siinä tietysti kävi.

Eliasta vastaan oli mukava pelata, mutta oli hieman turhauttavaa matkustaa maailman toiselle puolelle pelaamaan kaveria vastaan, jonka kanssa olen lasketellut lähes päivittäin kuluneen kauden aikana. Tämä myös tarkoitti sitä, että toinen suomalaisista tippuisi turnauksesta jo ensimmäisellä kierroksella.

Turnaus meni osaltani suhteellisen hyvin. Vaikka sijoitukseni oli neljäs, sain mielestäni näytettyä omaa laskemistani pelien aikana hyvin. Pelit olivat hyvin tiukkoja, mikä on aina hyvä asia. Omasta mielestäni voittoa tärkeämpää on se, että molemmat laskijat pääsevät näyttämään omaa laskemistaan ja haastamaan itseään sekä toista hyvän maun rajoissa. Halusin totta kai voittaa turnauksen, joten neljäs sija jäi hieman harmittamaan. Nämä tunteet kuitenkin kuuluvat pelin henkeen, ja reissu kokemuksena oli mahtava.

Haastava matka Eurooppaan

Turnauksen jälkeen minulla ja Eliaksella oli suoraan lähtö Sveitsiin Laaxin maailmancupia varten. Turnaus loppui tammikuun 11. päivä, ja Laaxissa ensimmäinen harjoituspäivä oli jo 14. päivä. Aikaeron ja pitkän matkustamisen takia tämä oli suhteellisen tiukka aikataulu, joten vastoinkäymisille ei todella ollut varaa.

12. päivän aamulla saimme kuitenkin Eliaksen kanssa sähköpostiin viestin, että lentomme oli peruttu Chicagossa vallitsevan myrskyn takia. Tämä tietysti vaikeutti tilannetta, ja lähdin välittömästi Salt Lake Cityn lentokentälle selvittämään uusia lentoja itselleni. Eliaksella ensimmäinen lento oli Aspenista, joten olimme molemmat omillamme. Pitkän selvittelyn jälkeen sain vaihdettua lentoni niin, että lentäisin Yhdysvaltojen länsirannikon kautta Müncheniin 13. päivä. Tämä tarkoittaisi, että ennättäisin ajoissa Sveitsiin ennen ensimmäisiä harjoituksia. Vihdoin kaikki alkoi selkeytymään, ja olin valmis kisoihin.

Münchenin lentokentällä minulle kerrottiin, ettei kukaan tiedä missä matkalaukkuni ovat. Kuin ihmeen kaupalla tuntien selvittelyiden jälkeen löydettiin toinen laukuistani, jossa oli suurin osa laskettuvälineistäni. Törmäsin Münchenin kentällä myös Norjan maajoukkueeseen, jonka kyydillä pääsin Laaxiin päivää ennen ensimmäisiä harjoituksia. Elias ei valitettavasti kerennyt Sveitsiin ennen ensimmäistä harjoituspäivää, joten hän tuli kisaan vielä huonommasta tilanteesta.

Vauhdin puutetta

Laaxin rata oli todella hyvin rakennettu ja hyvällä tapaa haastava, mutta vauhti oli suuri ongelma monelle. Ensimmäinen hyppyri oli kooltaan todella iso siihen nähden, kuinka kovaa siihen pystyi laskemaan. Tämä koitui kisassa monelle ongelmaksi, myös itselleni. En päässyt kisapäivänä hyppyristä kertaakaan kunnolla alastuloon asti, joten jouduin helpottamaan kisalaskuani moneen otteeseen. Mielestäni on turhauttavinta epäonnistua syistä, jotka eivät ole itsestä kiinni.

Teimme kaiken sen eteen, että vauhtini olisi mahdollisimman hyvä kisapäivänä. Maajoukkueen suksihuoltaja Juhani Vainio pisti parhaat voiteet käyttämättömiin suksiini, ja kisapäivänä harjasimme suksien pohjat jokaisen laskun välissä. Nämä keinot eivät silti riittäneet vauhdin saamiseen, ja en valitettavasti saanut tehtyä puhdasta laskua kisassa.

Laaxin kilpailun jälkeen suuntasin pitkästä aikaa Rukalle, jossa tarkoituksena on treenata seuraavat kaksi viikkoa ennen kuin kevään kuvausprojektit ja harjoitusleirit alkavat ennen viimeisiä maailmancupin kilpailuja. On mahtava olla yhdessä paikassa hieman pidempi jakso kerrallaan ja ladata akut kiireistä kevättä varten!

Mukavia laskuja kaikille,

Kuura Koivisto
Instagram: @kuurakoivisto

Lue Fearless Finns -blogin aiempia tekstejä >>

Yksityisvarainhoito

Vaurastumisen asiantuntijamme varmistavat, että sinulla on aina tavoitteitasi parhaiten palveleva sijoitus- ja palvelukokonaisuus.

Kunnianhimoisesti kimpassa.

Tutustu varainhoitoon