Fearless Finns: Kilpailusta toiseen

Freeski-maajoukkueen laskija Teemu Lauronen kertaa blogissa ajatuksensa menneen kauden tärkeimmistä kilpailuista ja tapahtumista. Mukaan mahtui sekä onnistumisia että karvaita pettymyksiä.

Kuvat: Ski Sport Finland / Teemu Lauronen

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Morjesta!

Tässä Teemu, ja ajattelin kertoa pikaisesti vähän menneen talven fiiliksistä ja siitä, mitä olen kokenut laskemisen parissa.

Kilpailuja ympäri maailmaa

Kauteni alkoi syyskuussa Uuden-Seelannin leirillä, jossa vierähti viisi viikkoa. Olin käynyt kyseisessä maassa kerran aikaisemmin, ja fiilikset ennen leirille lähtöä olivat odottavaiset ja halu laskemaan kova. Valitettavasti kuitenkin viiden viikon ajalta hyvät mäkipäivät ovat laskettavissa yhden käden sormilla, sillä reissun aikana laskumme jäivät todella vähäisiksi.

Kilpailukauteni alkoi Sveitsissä Churin maailmancupin city big airilla, jossa onnistuin molemmat hyppyni ja sijoituin karsintaryhmäni kymmenenneksi ja kokonaistuloksissa sijalle 19. Olin omaan laskuuni tyytyväinen, sillä nämä olivat minun urani ensimmäiset city big airit. Kauteni jatkui kotona Rukalla treenaten.

Rukalta suuntasin Itävallan Stubaihin slopestyle-kisoihin. Kisoissa oli todella haastavat sääolosuhteet, ja valitettavasti treeniaikamme jäi lyhyeksi. Saimme ennen kisoja 1,5 tuntia treeniä, ja sitten jo kilpailtiin. Kisoissa onnistuin tuomaan oman laskuni alas asti. Sain laskustani kuitenkin heikot pisteet, sillä siinä oli muutama heikosti laskettu kohta. Pettymys kisan jälkeen oli mittava, mutta ei auttanut jäädä murheeseen makaamaan.

Suuntasimme seuraavaksi kohti Kiinaa, jossa järjestettiin seuraavalla viikolla big air -kilpailut. Kiinan kisasta jäi itselle ihan positiiviset fiilikset, sillä onnistuin siellä omat hyppyni pienin virhein ja sijoituin sijalle 23.

Hajanainen loppukausi

Joulun vietin kotipaikkakunnallani Ilomantsissa, ja sen jälkeen suuntasin takaisin Rukalle treenaamaan tulevia reissuja varten. Seuraavana oli vuorossa Laaxin slopestyle, jossa vaivasivat vauhtiongelmat. Minulla oli onneksi säästä huolimatta kaksi eri vaihtoehtoa siihen, mitä tehdä kisassa, mikä helpotti tilannettani. Kisassa epäonnistuin itselle helpon tempun, enkä edennyt semifinaaleihin. Toisella kisalaskulla loukkasin vielä polveani ja jouduin pitämään pari viikkoa taukoa laskemisesta.

Seuraavaksi suuntasin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin Mammoth Mountainin slopestyle-kisoihin. Siellä treenit menivät nappiin, vaikka edellisen reissun polvikivut vielä vaivasivat. Olin luottavainen kisan suhteen, mutta juuri kilpailua edeltävissä treeneissä kaaduin pahasti. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättäytyä pois kilpailusta. Pettymys tässä kohtaa oli todella suuri, koska viimeiset kisat olivat olleet todella epäonnisia ja matkustaminen Jenkkeihin asti ilman minkäänlaista tulosta on todella turhauttavaa.

Kauden viimeinen reissu

Rukalla viimeiset pari viikkoa ennen kauden viimeistä kisareissua olivat sujuneet mukavasti ja laskeminen tuntui helpolta. Kisareissuni alkoi Sveitsissä Silvaplanassa viikon mittaisella leirillä, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa kahteen viimeiseen maailmancupiin.

Leirillä oli kulunut neljä päivää, kun yhtäkkiä ilmalennon aikana ottaessani gräbiä suksesta olkapääni lähti sijoiltaan ilmassa. En pitänyt tällaista tapaa loukkaantua edes mahdollisena, ja tämä tulikin ihan täysin puskista. Tässä kohtaa tiesin, etten voinut kilpailla tulevissa maailmancupeissa, vaan matkasin takaisin Suomeen tutkimuksiin.

Olkapään magneettikuvista löytyi repeämä, ja tämä kevät menee kuntouttaessa. Kevään lumille pääsemisestä ei tarvitse haaveilla. Talvi on ollut itselle raskas, enkä ole saanut niitä tuloksia, mitä lähdin ennen talvea hakemaan. Uskon, että epäonnikin kääntyy onneksi, kun jaksaa tehdä töitä täyspäiväisesti lajin parissa ja usko itseen säilyy.

Toivotan kaikille hyviä keväisiä laskusäitä sekä lämmintä kesän aloitusta, nauttikaa!

Teemu Lauronen

Lue Fearless Finns -blogin aiempia tekstejä >>