Fearless Finns: Ensimmäistä kertaa maailmancupissa

Freeski-laskija Aki Vallioniemi pääsi tänä talvena ensimmäistä kertaa maailmancupiin. Kokemus opetti, kuinka kovatasoisia laskijoita maailman kärjestä löytyy ja kuinka paljon töitä on tehtävä matkalla kohti huippusijoituksia.

Kuvat: Ski Sport Finland / Aki Vallioniemi

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Terve kaikille,

Ajattelin kertoa teille kokemuksistani ensimmäisistä slopestylen maailmancup-starteista, joita minulle mahtui tähän kauteen kaksi. Maailmancupin kisoihin pääseminen oli ollut minulla jo pitkään tavoitteena.

Ensimmäinen maailmancupin startti Mammothilla

Tammikuun alkupuolella sain tiedon, että pääsen starttaamaan Yhdysvalloissa Mammoth Mountainin maailmancupissa. Mammoth oli minulle entuudestaan tuttu paikka, sillä olin ollut siellä juuri edellisenä keväänä Level 1 Superunknown -kutsukilpailussa.

Ensimmäinen treenipäivä Mammothilla oli loistava, ja saimme joukkueen kanssa laskea täydellisissä kevätolosuhteissa. Toisena treenipäivänä tuuli alkoi kuitenkin yltyä, mikä teki etenkin hyppyreiden laskemisesta paljon haastavampaa. Laskut treeneissä jäivät koko joukkueella melko vähäisiksi olosuhteiden takia, mutta kaikilla oli selkeä suunnitelma mitä tehdä kisalaskussa.

Tuuliset päivät vain jatkuivat ja jatkuivat, ja jännitimme, pidettäisiinkö kisoja ollenkaan. Olimme matkustaneet pitkän matkan Mammothille, joten toivoimme, että kisat saataisiin vietyä läpi. Viimeisenä päivänä keli oli kuitenkin sen verran hyvä, että kisat saatiin vedettyä läpi kovasta tuulesta huolimatta. Karsinnoissa ländäsin kaksi runia eli kisalaskua, mutta pieniä virheitä oli matkalla niin paljon, etten saanut laskuistani kovinkaan hyviä pisteitä. Päällimmäisenä fiiliksenä kuitenkin ajattelin, että kunhan saa puhtaan laskun ylhäältä alas, yltäisin hyviin sijoituksiin. Toisena mietteenä oli se, että olin edelleen ehjänä, vaikka olosuhteet olivat välillä melko vaaralliset.

Toinen startti Corvatchissa

Sain toisen mahdollisuuden startata maailmancupin osakilpailussa kauden viimeisessä kisassa Corvatschissa. Myös tämä paikka oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olimme siellä joukkueen kanssa leirillä viikko ennen kisoja. Olin laskenut siinä välissä hyvin Laaxin Eurooppa Cupissa sijalle 5, ja odotukseni kisojen suhteen olivat melko korkealla. Toisin kuin Mammothilla laskimme jokaisen treenipäivän täydellisissä olosuhteissa, ja koko joukkueen laskeminen näytti hyvältä.

Karsintapäivänä sää osui kohdalleen ja olosuhteet olivat täydelliset. Hyvistä treeneistä huolimatta en kuitenkaan ländännyt yhtään kisalaskua, ja olin kisan jälkeen hyvin pettynyt. Muulla joukkueella laskeminen kuitenkin toimi karsintapäivänä, ja he saivat kaikki ländätyt laskut alleen. Anni Kärävä laski hienosti aina finaaliin asti.

Taso maailmancupissa on huikea, ja minun pitää tehdä todella kovasti töitä, jos aion siellä pärjätä. Kilpailujen järjestelyt ovat myös todella korkealla tasolla, ja urheilijat otetaan hyvin huomioon. Kahdessa ensimmäisessä startissani jäin ilman onnistumista, mutta se on nyt unohdettava ja on siirryttävä kohti tulevaa. On kuitenkin ollut todella siisti kokemus olla maailmancupissa mukana. Minulla on vielä yhdet Eurooppa Cupin kisat keväällä, ja sen jälkeen pääsen laskemaan keväiselle Rukalle. Se on ehdottomasti yksi kauden kohokohdistani.

Hyvää kevättä kaikille!

-Aki
Instagram: @akivallioniemi

Lue Fearless Finns -blogin aiempia tekstejä >>