Hyvää jälkeä
Mikko-Pekka Hanski pyrkii sijoittamaan aikansa, rahansa ja energiansa sellaisiin asioihin, jotka lisäävät hyvää mieltä maailmaan. Silloin tekemisessä on merkitys.
Maanantaiaamuisin Mikko-Pekka Hanski istuu tämän talon kolmannessa kerroksessa kokoustamassa. Osallistujia on kaksi ja pöydällä teetä ja pullat.
Mutta, mutta.
”Me leikitään johtoryhmää, on muistiot ja kaikki. Oikeasti autamme samassa tilanteessa olevan kaverini kanssa toisiamme hahmottamaan tekemisiämme. Kummallakaan ei ole työyhteisöä, joten sellainen on luotava itse”, Hanski kertoo Oodin alakerran kahvilassa.
Hän halusi tavata Oodissa, koska kirjasto on hänestä superjuttu, yhteiskunnallisen hyvinvoinnin päätepiste, joka ei vaadi kävijältä minkään ostamista.
Hanski mieltää itsensä vapaaksi toimijaksi, jolle tällainen tila sopii hyvin. ”Yrittäjä” ei enää tunnu omalta nimikkeeltä.
”Minulla ei ole yhtä osakeyhtiötä, jonka alla tekisin asioita. Mutta ehkä minulla on yrittäjämäinen growth mindset.”
Vapaa toimijuus on seurausta vajaan parinkymmenen vuoden yrittäjätaipaleesta digimuotoiluyhtiö Idean Oy:ssä. Yritys, jossa Hanski oli yksi neljästä osakkaasta, myytiin konsulttiyhtiö Capgeminille vuonna 2017. Hanski jäi Ideaniin töihin vielä yli kolmeksi vuodeksi, mutta totesi sitten, ettei suuryritys ole hänen juttunsa.
”Olen aika utelias ja lähinnä kiinnostaa kaikki. Isossa yrityksessä palkittiin fokuksesta.”
Eniten kiinnostaa kaikki
Piirre, jota Hanski nimittää ”kiinnostukseksi kaikkeen”, on nykyään hänen tekemistensä punainen lanka.
”Olen opetellut elämään sen kanssa. Sanoihan jo Sokrates, että kaiken viisauden alku on itsetuntemus.”
Hanski tekee niin montaa asiaa yhtä aikaa, että hitaampi ei tajua, miten se on edes mahdollista. Kaksi vuotta sitten hän laski, että oli mukana 96 eri projektissa samanaikaisesti. Se oli vähän liikaa.
”Rankalla ajattelulla ja ystävien avulla olen onnistunut rajaamaan tekemisiäni”, hän sanoo.
”Kaiken viisauden alku on itsetuntemus.”
Mutta hän on yhä kärsimätön ja kaipaa monia samanaikaisesti edistettäviä asioita. Niinpä hän on päätynyt jakamaan aikansa kolmeen.
Ensinnä on hallitusvastuut. Hanski on YTK Työttymyyskassan sekä Lasten ja nuorten säätiön hallitusten puheenjohtaja ja kuuluu myös Kovanen Capitalin hallitukseen.
”Näissä vastuissa ei saa sekoilla, muuten joutuu otsikoihin, ja se muuttaa kaiken muunkin tekemisen mahdottomaksi”, Hanski linjaa.
Siksi hän tarkistaa joka päivä mustakantisesta muistikirjastaan, mitä tänään on määrä hoitaa. Kirja lepää nytkin hänen edessään pöydällä. Sinne on raapustettu pienellä käsialalla myös lupauslistoja ja tavoitteita kullekin päivälle.
Toisena on Hyvän Mielen Ministeriö. Se on yritys, joka rakentaa verkostoa sellaisista toimijoista, jotka haluavat sijoittaa aikaansa, rahaansa ja osaamistaan yhteisen hyvän edistämiseen.
Kolmantena Hanski on perustanut kolme yhdistystä: Metsä ry:n, joka tutkii, miten metsistä saataisiin Suomessa enemmän hyvinvoinnillista arvoa, Kansakunnan muisti ja elinikäinen oppiminen ry:n, joka kerää ihmisten tarinoita, ja Voices For Freedom ry:n, joka hallinnoi MovED-liikettä. MovED on tällä hetkellä Hanskin pääprojekti. Se aloittaa lokakuussa opettajien täydennyskoulutushankkeen Ukrainassa.
”Kun sota alkoi, mietin sellaista jeesimisen keinoa, jossa omat resurssini olisivat parhaimmillaan”, Hanski sanoo.
Ukrainan opetus- ja tiedeministerinä maaliskuussa aloittaneen Oksen Lisovyin tavattuaan Hanski päätteli, että vaikuttavinta toivon luontia olisi panostaa opettajien lisäkoulutukseen.
”Opettajilla on Suomessakin ollut valtava vaikutus siihen, miten hahmotamme kansallisidentiteettimme.”
Tähtäimenä utopia – aina ja kaikessa
Hanskille työ tuntuu merkitykselliseltä, kun sen lähtökohtana on koko kehoa ravisuttava ärsytys tai innostus. Koska kukaan ei määrittele Hanskin tekemisiä ylhäältä päin, hän miettii tarkkaan, millaista jälkeä haluaa maailmaan jättää.
”Esimerkiksi Kansakunnan muisti on vastalääke suuttumukselle, jota koin seuratessani keskustelua 0,7:n hoitajamitoituksesta. Minusta niin tärkeään asiaan kuin ihmisen loppuelämään ei voi käyttää varastohallinnan käsitteitä”, hän kritisoi.
Hanskista on tärkeää tähdätä kohti utopiaa, aina ja kaikessa. Hän harjoittaa elämässään pronoiaa, paranoian vastakohtaa, jossa maailman uskotaan liittoutuneen hyvän puolesta. Tällainen elämänasenne auttaa häntä stressaamaan vähemmän.
”Aina pitäisi pyrkiä ajattelemaan innostuneemmin, koska se vie oikeaan suuntaan. Passiivisuus ja negatiivisuus vievät kohti dystopiaa.”
Hanski harjoittaa elämässään pronoiaa, paranoian vastakohtaa.
Pelkkä ajattelu ei tosin riitä. Arjessa on merkitys, kun Hanski saa joka päivä jotakin projekteistaan eteenpäin. Silloin hän merkitsee mustakantiseen muistikirjaansa plussan.
Nopealla innostumisella on myös kääntöpuolensa, etenkin kun mukana on konfliktinpelkoa, vaikeutta sanoa ei ja jonkin verran varallisuutta.
”Yrityskaupan jälkeen tein myös hätäisiä taloudellisia päätöksiä, joita kadun. Onneksi epäonnistuminen on tehokas tapa oppia”, Hanski sanoo.
Ystäviä ja yhteistyökumppaneita hän kiittää siitä, että he palauttavat Hanskia tasaisin väliajoin maan pinnalle.
”Tarvitsen heitä, sillä innostuksissani lupailen kaikenlaista ja unohdan sitten lupaukseni. Minusta saattaa saada myös hyvin epäluotettavan kuvan.”
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Yrittäjätarinoihin liittyy Hanskin mielestä usein liikaa gloriaa. Hän itse pitää monia tekemiään asioita yksinkertaisina ja tuuriaan hyvänä.
”Yrityksen vaikutusmahdollisuus omaan menestykseensä on lopulta aika pieni. Eniten on kiinni siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siksi pitää mennä ja tehdä”, hän sanoo.
Hanski opiskeli alkujaan opettajaksi ja toteaa, että kaikkien kannattaisi viettää vuosi Opettajankoulutuslaitoksella ennen muita opintoja: siellä oppii ihmiskuvan merkityksestä ja omasta persoonastaan.
”Ihmisestä pitää tajuta jotain, vaikka päätyisi opiskelemaan rahoitusta”, Hanski perustelee.
Hän tajusi itsestään yhden keskeisen seikan opintomatkalla Pietarissa 22-vuotiaana ihaillessaan Kandinskyn tauluja opiskelukaveri Risto Lähdesmäen kanssa. Hän ei haluaisikaan opettajaksi. Eikä halunnut Ristokaan.
”Maailma tuntui isommalta paikalta kuin yksi koululuokka.”
”Ihmisestä pitää tajuta jotain, vaikka päätyisi opiskelemaan rahoitusta”
Siihen, että päätös piti, vaikutti Hanskin mielestä sattuma. Silloinen appiukko uskoi häneen ja antoi yritystä varten 8 000 markkaa korotonta lainaa. Kaveriporukalla perustettiin Suomen Oujee Oy, josta myöhemmin tuli Idean.
”Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat liiketoiminnan opiskelua”, Hanski sanoo.
Mutta aina joskus hän ja yhtiökumppanit olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Junamatkalla Jyväskylästä Tampereelle vuonna 2000 Hanski ajautui juttelemaan Nokialla töissä olleen kanssamatkustajan kanssa, joka sitten kysyi, mitä Suomen Oujee Oy tekee.
Hanski pohti pikaisesti: Tyyppi on Nokialta, heillä on paljon erilaisia tuotteita. On keksittävä hyvä vastaus.
”Sanoin, että me arvioimme tuotteiden sopivuutta käyttäjille ja testaamme niitä ja teemme kehitysehdotuksia testien pohjalta.”
Se ei ollut täysin totta. Tai no.
”Silloin tajusin, että designin myynti on mielikuvittelua.”
Nokialainen pyysi oujeeläiset käymään, ja kauppahan siitä seurasi. Samoin siitä, kun Hanski kerran brysseliläisen konferenssin aamukahvipöydässä jutteli erään saksalaisen kanssa mustikoiden terveyshyödyistä. Saksalainen paljastui lääkeyhtiö Pfizerin onkologian liiketoiminnan globaaliksi johtajaksi.
”Laaja ajattelu on vahvuuteni. Pystyn puhumaan kenen kanssa tahansa mistä tahansa.”
Oodissa ympärillä on tämän taidon alkujuuri: kirjat ja musiikki. Jo teini-ikäisenä Kuusankoskella Hanski vietti kaiken koulun ja harrastusten välisen ajan kirjastossa levyjä kuunnellen ja kirjoja selaillen.
”Sieltä otettiin kavereiden kanssa randomisti levyjä kuunteluun ja löydettiin punk, rock ja rap. Se laajensi maailmaa valtavasti.”
Haastattelun jälkeen Hanski lähtee ajamaan Jyväskylään ystävänsä ja entisen yhtiökumppaninsa Risto Lähdesmäen juhliin. Matkalla syntynee taas pari uutta ideaa.
Avaimet merkitykselliseen työhön
-
Työn on oltava tekijälleen luonteenomaista. Itsetuntemus on kaiken alku ja juuri, ja siksi oman persoonan tutkimiseen kannattaa käyttää aikaa. Toisilta saatu palaute voi auttaa alkuun. On oltava tunne, että tämä työ on minulle tehty, pystyn tekemään tämän.
-
Tarvitaan yhteisö. On tärkeää olla osa porukkaa, jonka kanssa onnistumiset ja epäonnistumiset voi jakaa. On oltava muita ihmisiä, joiden kanssa on yhteisvastuuta, keskinäistä luottamusta, kiitollisuutta ja hyvää mieltä siitä, että tehdään kimpassa.
-
Jonkin täytyy valmistua. Hannah Arendtin Vita Activaa mukaillen: ajattelu, työ ja valmistaminen ovat ihmisenä olemisen ehtoja. On siis nähtävä, että jotakin syntyy tai että jokin asia menee eteenpäin. Merkityksellisyyden johtamisessa on tärkeää miettiä ihmisten kanssa yhdessä, mihin asti nyt on päästy ja mikä on seuraava porras. Liian usein johtaja unohtaa kertoa, mitä on saavutettu.
