Fearless Finns: Tavoitteet täytetty
Alppihiihtäjä Nette Kiviranta onnistui saavuttamaan kaudelle asetetut tavoitteet loppukaudella vaivanneesta kyynärpäävammasta huolimatta. Keväthangille lähdetään harjoittelemaan ja testaamaan välineitä jo ensi kautta varten.
Mandatumin kumppani, alppihiihdon maajoukkue, kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on alppimaajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.
Moikka Helsinki-Vantaan lentokentältä!
Viime viikko vierähti Cortina d’Ampezzossa maailmancupin finaaleissa, ja nyt olen taas palannut kotimaahan. Palataan kuitenkin ajassa vähän taaksepäin.
MM-kisat Espanjassa
Tammikuun lopussa laskettiin para-alppihiihdon MM-kisat Espanjan Espotissa. Valitettavasti kaaduin Levillä mäessä juuri pari viikkoa ennen MM-kilpailuja ja satutin kyynärpääni. Ajattelin siinä kohtaa kipujen johtuvan kovasta iskusta, sillä epävakautta kyynärpäähän ei ilmaantunut. Päätin siis lähteä Espanjaan.
MM-kilpailut käytiin jyrkässä, todella haastavassa rinteessä. Kyynärpäähän ei sattunut pahemmin laskiessa, mutta kyllä se muistutti olemassaolostaan ja aiheutti epävarmuutta. Lisäksi kärsin ongelmista kelkkaan vaihdetun uuden jousen kanssa. En ollut ehtinyt tarpeeksi tottua sen jäykkyyteen. Epävarmuudet yhdistettynä haastavaan rinteeseen johtivat siihen, ettei toivomiani suorituksia kilpailuista tullut.
Suurpujottelussa onnistuin taistelemaan maaliin ja se riitti MM-pronssiin. Siihen olen tyytyväinen. Suurpujottelua olen vasta lisäämässä ohjelmaani, joten tämä oli positiivinen yllätys, vaikka itse laskemiseen jäi paljon parannettavaa. Päälajissani pujottelussa jouduin keskeyttämään.
Kotiin kuntoutustauolle
MM-kilpailuista kotiuduttuani menin kuvauttamaan kyynärpääni. Nivelsiteeni oli osittain revennyt, mutta kuntouttamalla selviäisin ilman leikkausta.
Vamman vuoksi jouduin jättämään Kitzbühelin maailmancupin osakilpailun välistä. Keskityin kouluun ja kuntoutukseen. Haasteita oli levon kanssa, sillä pyörätuolilla kulkiessa käsi kuormittuu jatkuvasti jo pelkistä arjen askareista. Yleensä toipumisen aikana keskittyy esimerkiksi opintoihin. Nyt kuitenkin kirjoittaminen, autolla ajaminen, sängylle siirtyminen ja pyörätuolin purkaminen sekä nostaminen autoon kuormittivat kyynärpäätä.
Maailmancupin finaalit
Maaliskuun puolivälissä pääsin lähtemään maailmancupin finaaleihin Cortina d’Ampezzoon. Tämä oli tärkeää minulle, sillä halusin päästä tutustumaan vuoden 2026 paralympialaisten kilpailupaikkaan. Cortina oli maineensa vertainen ja tarjosi alppihiihtäjän unelmaolosuhteita - auringonpaistetta ja sopivasti pakkasta, jotta rinne pysyi laskettavana.
Kilpailusuorituksiani varjosti lähes kahden kuukauden mittainen treenitauko. Menin suoraan parin vapaalaskupäivän kautta starttiviikselle. Ratalaskua oli ollut viimeksi MM-kisoissa. Tämä ei ollut tietenkään ihanteellista, mutta tilanne oli mitä oli.
Hyvä mieli jäi yksittäisistä laskuista ja käännöksistä, mutta tuloksista odotin hieman enemmän. Kyynärpään nivelsidevamma oli ikävä hidaste loppukauteen, mutta siitä huolimatta olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Tavoitteeni oli tällä kaudella karsia maailmancupiin ja taistella palkintopallipaikoista. Sen tein, ja Cortinasta tulin kotiin pujottelun kokonaiscupin kolmantena.
Seuraavaksi suuntaan Lappiin nauttimaan kevätauringosta ja hyödyntämään kotimaan olosuhteet niin kauan kuin lunta riittää. Ensimmäisenä menen Suomulle seuraamaan aikuisten SM-kilpailuja ja sen jälkeen Leville harjoittelemaan ja testaamaan välineitä ensi kautta varten. Ensi vuodelle kaipaan paljon laskutoistoja ja lisää varmuutta, jotta voin taistella voitosta molemmissa lajeissa, pujottelussa ja suurpujottelussa.