SALKUNHOIDON BLOGI: Jatkuuko amerikkalaisosakkeiden voittokulku?

Presidentti Trumpin kausi on alkanut ryminällä. Trump on luvannut tehdä Amerikasta jälleen mahtavan, mutta osakesijoittajan näkökulmasta se on ollut sitä jo vuosikausia. Lähes koko finanssikriisin jälkeisen ajanjakson USA:n osakemarkkinat ovat dominoineet, kunnes tänä vuonna markkinat ovat alkaneet kyseenalaistamaan Amerikan ainutlaatuisuutta. Entä miltä näyttävät tulevat 15 vuotta?

Joku nakertaa maailman talousmahdin kivijalkaa

Tulevaisuutta ei voi hahmottaa tuntematta historiaa, joten aloitetaan tulevaisuuskatsaus pikakelauksella siitä, miten nykyinen maailmanjärjestys on rakentunut USA:n ympärille. Käytännössä taustalla on kaksi syytä: dollarin asema maailman reservivaluuttana ja toisaalta luottamus USA:n liittovaltion lainoihin kaikkein turvallisimpina sijoituskohteina. 

Näistä syistä maailman keskuspankit ovat tankanneet dollareita valuuttavarantoonsa ja maailman sijoittajat ovat sijoittaneet ylijäämäänsä Yhdysvaltain velkapapereihin, mikä on vuosikymmenten saatossa mahdollistanut liittovaltion velkaantumisen ja hyödyttänyt amerikkalaisia.

Trumpin halu heikentää dollaria heikentää samalla sen reservivaluuttastatusta ja toisaalta hallinnon poukkoileva politiikka horjuttaa luottamusta liittovaltioon. Trump on esimerkiksi arvostellut selväsanaisesti keskuspankin pääjohtaja Jerome Powellia, mikä markkinoilla on tulkittu keskuspankin itsenäisyyden kyseenalaistamiseksi. 

Trump on myös väläytellyt pääjohtajan vaihtamista kesken kauden. Onnistui se tai ei, Powellin kausi päättyy joka tapauksessa toukokuussa 2026 ja Trump pääsee valitsemaan haluamansa kandidaatin keskuspankin johtoon – oletettavasti jonkun, joka jakaa presidentin sympatiat alhaisempaa korkoa ja heikompaa dollaria kohtaan. Dollari onkin tänä vuonna heikentynyt tuntuvasti suhteessa euroon ja osakesijoittajatkin ovat pitkästä aikaa saaneet muistutuksen siitä, mitä valuuttariski on. Keskeinen kysymys on, jatkuuko heikentymistrendi pidempiaikaisesti?

50 % on uusi 10 %

Kauppapolitiikka ei ole koskaan ollut näin vauhdikasta. Harva se päivä tullimaksuja liikutellaan kymmenillä prosenteilla. Ei käy kateeksi tullin henkilöstöä, jonka pitäisi pysyä perillä kulloinkin voimassa olevasta maksusta.

Trumpin kauppapolitiikan tavoitteena lienee tuoda tuotantoa takaisin Yhdysvaltoihin eli siis käytännössä kääntää globalisaation suunta. Osakesijoittajalle tavoite on siitä kiinnostava, että jenkkiyhtiöt – ja siten myös yhtiöihin sijoittaneet – ovat kuuluneet globalisaation voittajiin. 

Onnistuuko USA:n hallinto tavoitteessaan, on kokonaan toinen kysymys. Inflaatio-odotukset se on ainakin saanut nousuun. Amerikkalaiset odottavat hintojen nousevan merkittävästi, ja se on ihan perusteltua. Kunnon tullit Aasiassa valmistetulle lenkkitossulle nostavat kaiken järjen mukaan tuotteen kuluttajahintaa. Ja jos tuotantoa oikeasti siirrettäisiin takaisin Yhdysvaltoihin, niin lenkkitossut Made in America ne vasta maksaisivatkin.

Voi siis olla, että inflaatio tulee olemaan rakenteellisesti korkeampi tulevina vuosina. Ei käy kateeksi myöskään niitä keskuspankkiireja, joiden pitäisi hillitä inflaatiota ja laskea korkotasoa yhtä aikaa. 

Talouskehitykseen liittyy nyt siis useita kysymysmerkkejä. Seuraavan taloussyklin yli katsominen on haastavaa, kun eilen tehdyt päätökset pyörretään tänään ja huominenkin näyttää sumuiselta. Lyhyen tähtäimen näkymien vuoksi sijoittajat ovatkin tänä vuonna siirtäneet pelimerkkejä pois Amerikasta kohti muita markkinoita.

Kansantalouteen ei voi sijoittaa

Kukaan ei kuitenkaan sijoita kansantalouteen, vaan yhtiöihin. Ja Amerikassa on paljon hyviä yhtiöitä. Etenkin teknologiayhtiöt vaikuttavat voittamattomilta.

Kun tarkastelu siirtyy kansantalouden tasolta yritystasolle, on eri kysymyksiin helpompi löytää vastauksia. Emme tiedä, millä tasolle tuontitullit ovat ensi vuonna, mutta tiedämme että ihmiset käyttävät edelleen Microsoftin palveluja. Emme tiedä, millainen inflaatio on vuoden kuluttua, mutta tiedämme, että Applen hinnoitteluvoima on hyvä. Emme tiedä, miten kauppapolitiikka muovaa maailmanjärjestystä, mutta tiedämme, että amerikkalaiset teknologiayhtiöt ovat innovatiivisia.

Olisi siis helppoa todeta, että voittaja on löytynyt ja laittaa kaikki rahat punaiselle. Se saattaisi kuitenkin tulla kalliiksi, sillä hyväkään yhtiö ei ole hyvä sijoitus, jos siitä maksaa liikaa. Juuri tämä on haaste amerikkalaisten osakkeiden kohdalla. 

Jenkkimarkkinan arvostustaso on tänä vuonna maltillistunut, kun pörssi on polkenut paikallaan. Arvostus on kuitenkin edelleen historiallista keskiarvoa korkeampi, mikä pitkällä aikavälillä indikoi keskimääräistä alempia tuottoja. Ja juuri arvostustaso on ollut paras indikaattori pitkän aikavälin tuotoille.

En epäile, etteivätkö amerikkalaiset teknologiayhtiöt kasvaisi tulevina vuosina, mutta kasvavatko ne niin vauhdikkaasti kuin markkinat nyt odottavat?

Sijoittajan johtopäätös on siis sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä sama: kannattaa hajauttaa myös muualle kuin Amerikkaan.