Salkunhoidon blogi: Paluu tulevaisuuteen

Sijoittaja ennustaa tulevaisuutta. Sijoituspäätös on tasapainoilua lähitulevaisuuden ja kaukaisemman horisontin välillä. Eilinen muuttuu irrelevantiksi vuorokauden vaihtuessa, sillä ainoastaan sijoituskohteiden tulevat ansiot vaikuttavat tuleviin tuottoihin. Mutta miten arvottaa eri tulevaisuushorisontteja? Seuraavaan kuukauteen liittyvään ennusteeseen sisältyy vähemmän epävarmuutta kuin seuraavaan vuoteen. Viiden vuoden ennusteita peittävä sumuverho on jo varsin tiheä, kymmenen vuoden lähes läpitunkematon.

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden. Ennustaa kuitenkin täytyy. Sen merkitystä kuvaa seuraava, karkeilla luvuilla ja ennusteilla laskettu esimerkki. Maailman suurimman yhtiön, yhdysvaltalaisen puolijohdejätti NVIDIAn markkina-arvosta noin 5-15 prosenttia selittyy seuraavan viiden vuoden ennustetulla tuloksella. Loput yrityksen arvostuksesta nojaa tulokseen, joka tehdään yli viiden vuoden päästä nykyhetkestä.

Yksittäisen yhtiön kohdalla ennustamisen problematiikka on vielä jokseenkin rajattavissa, mutta haasteet kasvavat entisestään, jos puhutaan koko sijoitussalkun rakentamisesta. Miten painottaa osakkeita, korkoja ja vaihtoehtoisia sijoituksia salkussaan maailmassa, jossa muutosnopeus tuntuu kiihtyvän viikko viikolta? Maailmaa muuttavat nyt enemmän tai vähemmän vääjäämättömät kehityskulut, jotka näkyvät myös sijoittajien salkussa. Miten niihin pitäisi suhtautua?

Riskinottajien sukupolvi

Väestö vanhenee, tuloerot kasvavat, informaatio sirpaloituu ja edellisten sukupolvien aikana rakentunut maailma natisee liitoksistaan. Poliittiset rakenteet muuttuvat ja usko eläkejärjestelmään horjuu. Suuret ikäluokat siirtyvät kuluttamaan säästöjään, ja lupaus tulevasta turvaverkosta tuntuu karkaavan yhä kauemmas nuorten ikäluokkien ulottumattomiin.

Eläkevastuiden vyöryessä päälle monet sijoittajat joutuvat pohtimaan salkkunsa sisältöä uudesta näkökulmasta. Toisaalta kaukana eläkeiästään olevilta vaaditaan yhä aktiivisempaa roolia omien sijoitustensa suhteen. Uuden sijoittajasukupolven rooli markkinoilla kasvaa. Sukupolven, joka on kasvanut maailmassa, jossa globaalien osakkeiden vuotuiset tuotot ovat olleet kaksinumeroisia, jossa uusien omaisuuslajien ja sijoitusinstrumenttien merkitys kasvaa ja jossa sijoittamisesta on tehty lähes videopelien kaltaista viihdettä. Riskiä otetaan aiempia vuosia aktiivisemmin ja terävämmin. Pitkällä aikavälillä hallittu riskinotto yleensä kannattaa, mutta lyhyellä aikavälillä se tuo markkinoille kiikkeryyttä. Maniaa muistuttavia nousijoita nähdään siis jatkossakin, oli kyse sitten puolijohdeyhtiöistä, kullasta tai kryptovaluutoista.

Tekoäly 2.0

Lähihistorian selkeintä sijoitusmarkkinoiden megatrendiä ei tarvitse kauaa haeskella. Ensimmäisten kielimallien julkitulon jälkeen raha on virrannut kohti yhtiöitä, jotka ovat tekoälyvallankumouksen eturintamassa. Puolijohdeteollisuus, datakeskukset ja niiden sähkönkulutuksen mahdollistavat energiayhtiöt sekä pilvipalveluita myyvät yritykset ovat olleet viimeiset vuodet sellaisen investointitsunamin keskipisteenä, että investointien merkitys Yhdysvaltain talouskasvulle on juuri nyt valtava. Satojen miljardien investoinneista kertoneita yhtiöitä on palkittu lähes vastaavankokoisilla kurssinousuilla. Mutta mitä seuraavaksi?

Tekoälyn kohdalla kysymys voi tuntua ennen aikaiselta, mutta alun esimerkki NVIDIA:sta kertoo, että sijoittajille tulevaisuus on jo täällä. Kysynnän odotettu, huima kasvu pitkälle tulevaisuuteen näkyy jo nykyisissä hinnoissa. Mutta mitä tapahtuu, kun kvanttitietokoneisiin liittyvä teknologia kokee oman chatgpt-hetkensä?

Oli teknologia mikä tahansa, dataa on kohta kaikkialla. Myös kyvykkyydet saatavilla olevan datan analysointiin kasvavat lähes rajattomiksi. Maailmaa ja markkinoita voi ennustaa yhä monimutkaisemmilla malleilla, joiden merkitys markkinoilla kasvaa. Perinteisen sijoittajan haaste on suuri: miten voittaa kone, jonka laskentateho lähestyy ääretöntä ja joka ennustaa kasvavassa määrin algoritmien kansoittamaa markkinaa?

Yksi, kaksi vai moninapainen maailma

Sääntökirjaa, sikäli kun sellaisen olemassaoloon on koskaan voinut luottaa, on kirjoitettu viimeisten vuosien aikana uudestaan erityisen vauhdikkaasti kansainvälisen politiikan rintamalla. Puheet historian lopusta kokivat kolauksen jo finanssikriisin puhjetessa toissa vuosikymmenellä, mutta vasta viime vuosina narratiivi liberaalin demokratian ylivertaisuudesta tuntuu käyneen kohti kuolonkamppailuaan. Sitä haastavat ulkoisten uhkien lisäksi nyt myös sisäiset voimat.

Miten sijoittaa sisäänpäin käpertyvässä maailmassa? Mihin voi luottaa, jos edes peruspilareina pidetyt totuudet, kuten kansainvälinen kauppa ja tehokas työnjako eivät enää päde? Tuotantokustannusten noustessa myös kuluttajien hintataakka kasvaa vääjäämättä. Nousevat hinnat hidastavat kulutusta ja kasvua. Ne vievät markkinoita yhä kauemmas edellisvuosikymmenen ultramatalista korkotasoista. Rahan hinnan noustessa kaikkien sijoituskohteiden tuottovaade kasvaa – ainakin teoriassa. Vai onko sittenkin niin, että uusvanhan, monimutkaisten toimitusketjujen ja pitkien logistiikkaketjujen värittämän maailman houkutus palaa, kun kotimaassa tuotettu kallis pesukone ei enää olekaan kaikkien saatavilla?

Tulevaisuus on tänään

Joskus vuosikymmenet tapahtuvat viikoissa, mutta useimmiten vuosikymmenissä. Muutosta aistiessa keskeistä ymmärtää alkupisteen lisäksi sen nopeutta. Joskus alkupiste on ilmiselvä, kuten jättimäisen pankin luhistuminen. Joskus se on hienovaraisempi, kuten chatpohjainen puhelimen sovellus. Joskus alun käynnistämä murros kestää vuosikymmeniä, joskus viikkoja. Jälkikäteen kuljettu polku näyttää suoralta ja selkeältä, melkein kuin viitoitetulta. Aikalaiselle se on kaoottinen, täynnä mutkia ja virheellisiä opasteita. Siksi sijoittajalta vaaditaan kykyä nähdä polun eri haarat, pohtia niiden todennäköisyyksiä ja nöyryyttä kääntyä takaisin väärän valinnan jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin olla mukana polulla – markkinoilla tulevaisuus hinnoiteltiin jo eilen.