Luonnon monimuotoisuuden huomiointi sijoituksissa

Osa 3. Tämä artikkeli on osa WWF Suomen ja Mandatumin yhteistyöjulkaisua Sijoittajan ilmasto- ja ympäristöopas. Tutustu oppaaseen.

Luontokato – mitä on meneillään?

Luonnon monimuotoisuus heikkenee hurjalla vauhdilla. Living Planet Index osoittaa, että seurattujen villieläinpopulaatioiden suhteellinen koko on pienentynyt keskimäärin 73 prosenttia vuosien 1970–2020 aikana, ja makean veden lajien jopa 85 prosenttia. Luontokadon taloudellinen vaikutus on merkittävä: yli puolet maailmantalouden tuotannosta on riippuvaista luonnon ekosysteemipalveluista, ja luontokato voi leikata maailman taloudesta 2,7 biljoonaa dollaria vuosittain jo vuoteen 2030 mennessä.

Kyse ei ole vain lajien hupenemista, vaan talouden perusrakenteista. Luontokato heikentää ruoantuotantoa, veden saatavuutta ja ekosysteemien kykyä ylläpitää vakaita olosuhteita, kuten hiilinieluja, tulvasuojelua ja taudinaiheuttajien leviämisen ehkäisyä.

Luontokadon taustalla ovat elinympäristöjen tuhoutuminen, luonnonvarojen ylikäyttö, saastuminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos – tekijät, jotka vahvistavat toisiaan ja joihin liiketoiminta on kytkeytynyt suoraan arvoketjujensa kautta. Luonnonvarojen kulutustaso ylittää kestävyyden rajat moninkertaisesti, ja useisiin jalanjälkimittareihin perustuvassa arviossa¹ niiden kulutusta tulisi OECD-maissa vähentää yli 70 prosenttia nykyisestä kestävälle uralle pääsemiseksi. Tämä tarkoittaa, että nykyisiä liiketoimintamalleja on uudistettava perusteellisesti, ja viivyttely tulee kalliiksi verrattuna välittömistä toimista kohdistuviin hyötyihin².

Hyvä uutinen on, että suunta on muutettavissa. Viime vuosien päätökset – luonnon ja ilmaston yhteiset tavoitteet, raportointivaatimusten vahvistuminen ja rahoitusmarkkinoiden herääminen luontoriskeihin, luovat edellytyksiä muutokselle. Vaikka poliittinen päätöksenteko etenee paikoin hitaasti, ympäristösääntely vahvistuu todennäköisesti jatkossakin harppauksittain. Vastuulliset yritykset hyötyvät tästä sääntelystä ja vaativatkin jo nyt aktiivisesti kannustimia, jotka palkitsevat edelläkävijyyttä ja vauhdittavat koko toimialan siirtymää.

Luonnon monimuotoisuus on noussut nopeasti vastuullisen sijoittamisen keskeiseksi teemaksi. Toistaiseksi sitä on kuitenkin tarkasteltu vähemmän kuin ilmastokysymyksiä, vaikka nämä ilmiöt ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat suoraan talouteen. Käsitys luonnon monimuotoisuuden taloudellisesta merkityksestä syvenee parhaillaan, ja sijoittajat pyrkivät yhä järjestelmällisemmin tunnistamaan luontoon liittyviä riskejä ja riippuvuuksia osana sijoituspäätöksiä. Käytäntöjä ja mittareita biodiversiteetin huomioimiseksi on jo kehitetty, mutta niiden soveltaminen on vielä hajanaista, eikä yhtä vakiintunutta markkinakäytäntöä ole toistaiseksi muodostunut. Sääntelyn, viitekehysten ja markkinavaatimusten kehittyessä sijoittajille avautuu vähitellen paremmat mahdollisuudet sisällyttää luontopääoman näkökulma osaksi sijoitustoimintaa.

Luonto ja ilmasto – sama kriisi kahdesta eri kulmasta

Ilmaston lämpeneminen ja luontokato ovat saman systeemisen ongelman eri ilmenemismuotoja. Luonto on hidastanut ilmaston lämpenemistä kahdella tavalla: ekosysteemit sitoivat hiiltä ja viilensivät elinympäristöjä; pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana luonto on imenyt noin 54 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilipäästöistä³. Valtameret, metsät, suot ja kosteikot toimivat hiilinieluina ja puskurina ääri-ilmiöitä vastaan. Kun nämä ekosysteemit rapautuvat, ne menettävät hiilensidontakykyään ja voivat muuttua päästölähteiksi, mikä vauhdittaa lämpenemistä edelleen.

Ilmiöiden yhteen kietoutuminen näkyy konkreettisesti: metsät toimivat hiilinieluina ja paikallisina mikroilmaston säätelijöinä, maaperän hiili tukee kasvien kasvua ja peltojen satovarmuutta, pölyttäjien kato heikentää ruuantuotantoa ja rannikkoekosysteemit varastoivat hiiltä ja suojaavat tulvilta. Kuormitus, happamoituminen ja lämpeneminen heikentävät näitä luonnon tarjoamia suojia. Sijoittajalle tämä tarkoittaa, että ilmasto- ja luontotavoitteet kannattaa yhdistää yhdeksi kokonaisvaltaiseksi strategiaksi, ja näin rakentaa kestäviä ratkaisuja ja hallita riskejä tehokkaasti.

Miksi tämä koskee sijoittajaa juuri nyt?

Sijoittajalle luontokato ei ole vain ekologinen kriisi, vaan se on myös taloudellinen kysymys – ja yhä enemmän myös sijoitustuottoihin vaikuttava tekijä. Biodiversiteetin köyhtyminen voi johtaa tuotantoketjujen häiriöihin, raaka-ainepulaa aiheuttaviin kriiseihin, kustannusten nousuun ja lainsäädännön kiristymiseen. Samalla se voi vaikuttaa suoraan yritysten arvoon ja pitkän aikavälin kehitykseen.

Sijoittajan näkökulmasta suurimmat muutokset liittyvät siirtymäriskeihin. Sääntely, valvonta ja markkinakäytännöt uudistuvat nopeasti luonnon ja ilmaston suojelemisen tavoitteiden mukaisesti, eivätkä yritykset aina pysy kehityksessä mukana.

Esimerkiksi yritysten, jotka raportoivat EU:n kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) eurooppalaisen raportointistandardin (ESRS) E4 Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit mukaisesti, tulee kertoa läpinäkyvästi luontovaikutuksistaan ja -riippuvuuksistaan. Standardi ohjaa lisäksi yrityksiä laatimaan suunnitelman siitä, miten liiketoimintamalli sovitetaan yhden planeetan rajoihin.  Yritysten viivästyminen tässä siirtymässä voi johtaa kasvaviin kustannuksiin, vaikeuksiin pääomamarkkinoilla ja riskiin menettää markkina-asemaa kilpailijoille, jotka tarjoavat kestävämpiä vaihtoehtoja. Tämä riski on erityisen korkea yhtiöillä, jotka käyttävät paljon luonnonvaroja suhteessa tuottamaansa lisäarvoon.

Myös pankkivalvonnassa ilmasto- ja luontoriskit ovat nousseet keskiöön. Euroopan keskuspankki on nostanut ne yhdeksi kolmesta valvontansa painopisteestä, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa luoton saatavuuteen ja hintaan erityisesti luonnonvaroja voimakkaasti hyödyntävissä yhtiöissä.

Fyysiset riskit, kuten vesipula, maaperän heikkeneminen, pölyttäjäkato tai mainehaitat voivat ilmetä taloudellisina vaikutuksina, kun tiukentuva sääntely ja kasvavat markkinaodotukset tekevät vanhoista toimintamalleista kalliita. Tällaisessa ympäristössä yritysten kyky tuottaa arvoa kestävällä tavalla korostuu. Ne yhtiöt, jotka rakentavat strategiansa luonnon kantokyvyn rajoihin ja pystyvät osoittamaan edistymisen konkreettisesti, voivat vähentää riskejä ja olla houkuttelevampia sijoituskohteita. Uskottavuus perustuu konkreettisiin toimiin: siihen, miten liiketoimintaa muutetaan, millä aikataululla ja millä resurssein.

Siirtymäsuunnitelma: avain läpinäkyvään, vertailtavaan ja tuottavaan siirtymään

Luontokadon myötä sijoittajan on huomioitava uusia riskejä, mutta samalla avautuu myös uusia mahdollisuuksia. Nämä jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: uusiin ratkaisuihin ja ketteriin sopeutujiin.

Biodiversiteetin turvaamiseen tähtäävät uudet teknologiat ja liiketoimintamallit, kuten uusiutuvat biomateriaalit, hiilensidontaratkaisut, luonnonmukainen maatalous ja kiertotalouden ratkaisut tarjoavat lupaavia kasvumarkkinoita. Sijoittajalle tämä tarkoittaa mahdollisuutta tunnistaa ja hyödyntää murroksessa syntyviä innovaatioita.

Nykyisen valtavirran suuryrityksistä erottuvat ketterät sopeutujat, niin sanotut siirtymäyhtiöt. Yritykset, jotka ymmärtävät kestävyyssiirtymän vaatimukset ja muokkaavat liiketoimintamallinsa maapallon kantokyvyn mukaisiksi, voivat saavuttaa kilpailuetua. Kun nykyiset, luonnonvaroja voimakkaasti kuluttavat liiketoimintamallit joutuvat muuttumaan, nämä yritykset ovat paremmin valmistautuneita vastaamaan sääntelyn, asiakkaiden ja rahoittajien vaatimuksiin sekä hyödyntämään kasvavia mahdollisuuksia uudistuvilla markkinoilla.

Luonto- ja ilmastosiirtymäsuunnitelma tekee muutoksen näkyväksi ja mitattavaksi. Sen ydin on investointitarina: mihin suuntaan yhtiö vie liiketoimintansa, miten se vähentää luontohaittoja, kasvattaa positiivisia vaikutuksia ja vahvistaa kykyään tuottaa arvoa kestävästi. Hyvin laadittu suunnitelma kokoaa yhteen tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit, kytkee ne tieteeseen ja globaaleihin tavoitteisiin (Kunming–Montrealin luontokehys ja Pariisin ilmastosopimus) sekä osoittaa, mitä tapahtuu, missä ja milloin. Sijoittajalle tämä tiivistää oleellisen tiedon riskistä, mahdollisuuksista ja yhtiön kyvystä toteuttaa muutos.

Miksi siirtymäsuunnitelmat kiinnostavat sijoittajia?

• Ne parantavat ennustettavuutta. Uskottavat välietapit luontokadon pysäyttämiseen ja ilmastotavoitteisiin auttavat arvioimaan kassavirtojen ja riskipreemion kehitystä uskottavien välietappien kautta – ei vain lopputavoitteen varassa.
• Ne lisäävät vertailtavuutta ja vähentävät viherpesun riskiä. Yhteinen kieli ja periaatteet (esim. Science Based Targets Network, Taskforce on Nature-related Financial Disclosures, ESRS E4 -standardi) auttavat erottamaan suunnitelmat, jotka muuttavat toimintaa, niistä, jotka vain pidentävät nykytilaa.
• Ne avaavat pääoman kustannuksen lukkoja. Pankit, luottoluokittajat ja ankkurisijoittajat odottavat yhä useammin läpinäkyvää siirtymäsuunnitelmaa, joka voi alentaa rahoituskustannuksia ja avata ovia uusiin rahoitusinstrumentteihin.
• Ne yhdistävät ilmaston ja luonnon yhdeksi strategiaksi. Kahden kriisin yhteinen käsittely tuottaa synergioita ja ehkäisee kalliita sivuvaikutuksia - esimerkiksi maankäytön, veden ja päästöjen yhteishallinnassa.

Käytännössä siirtymäsuunnitelman arvo mitataan sen toimeenpanossa: missä tapahtuu muutos, millä aikataululla ja miten johto kantaa vastuun. Sijoittajan ei tarvitse tuntea kaikkia teknisiä yksityiskohtia – tärkeämpää on tunnistaa, että suunnitelma on integroitu yrityksen strategiaan ja rahoitukseen, se on sidottu konkreettisiin tuotantolaitoksiin, ja että etenemisestä raportoidaan vuosittain vertailukelpoisin mittarein. Näin siirtymäsuunnitelma muuttuu kartasta matkaksi.

Näytä lisää Sulje

Mitä tämä tarkoittaa sijoittajalle?

Periaate on yksinkertainen: sijoita yrityksiin, jotka uudistuvat kestävästi. Tärkeintä on, että ne yhdistävät ilmasto- ja luontotavoitteet uskottavaan siirtymäsuunnitelmaan, osoittavat miten liiketoiminta sovitetaan yhden planeetan rajoihin ja seuraavat tavoitteiden edistymistä.

Miksi tämä on olennaista?

• Ilmastotoimet ilman luontovaikutusten huomiointia voivat epäonnistua (esim. bioenergia lisää maankäyttöä ja päästöjä).
• Luontotoimet, jotka eivät ota huomioon ilmastovaikutuksia, voivat jäädä lyhytaikaisiksi, koska ilmastonmuutoksen seuraukset voivat heikentää niiden vaikuttavuutta.

TNFD-raportointi

TNFD-raportointi on markkinalähtöinen ja tieteeseen perustuva raportointikehys, joka tukee yrityksiä ja sijoittajia sisällyttämään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelut osaksi päätöksentekoa ja riskienhallintaa. Sen tavoitteena on ohjata rahoitusvirtoja pois luontoa heikentävistä toiminnoista kohti luontopositiivisia ratkaisuja.

Näytä lisää Sulje

Tulevaisuus: mitä sijoittajan on hyvä seurata?

Luontokato on tulevien vuosikymmenien taloushaaste ja investointimahdollisuus. Sen torjuminen vaatii mittavia investointeja, ja yksityisellä pääomalla on tärkeä rooli rahoitusvajeen paikkaamisessa. Sääntely, datan saatavuus ja yhteiset raportointikehikot paranevat jatkuvasti. Aikaisin liikkeelle lähtevät sijoittajat voivat paitsi suojautua riskeiltä myös hyötyä aikaisen liikkeellelähdön suomista mahdollisuuksista.

Ilman elinvoimaisia ekosysteemejä ei ole vakaita markkinoita, ruokaturvaa tai hiilinieluja. Yritykset, jotka asettavat luonnon arvon liiketoimintansa ytimeen ja tekevät siirtymästään läpinäkyvän, parantavat kilpailuasemaansa ja pienentävät pääoman kustannusta. Sijoittajalle siirtymäsuunnitelmat ovat kompassi: niiden avulla näkee, kuka on valmis uudistamaan liiketoimintansa – ja kuka jää kiinni eiliseen.

 

Lue seuraava osa: Miten tunnistaa vastuullinen sijoituskohde