Fearless Finns: Terveisiä Japanista

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Viikonloppuna kilpailtiin minun osaltani tämän kauden viimeiset maailmancup-kumpareet. Täällä Japanissa on ollut viikon ajan noin 10–15 °C lämmintä, joten mäki oli melkoista mössöä.

Japanin maailmancup ei mennyt putkeen, mikä on ollut tällä kaudella valitettavan normaalia. Edellisen kauden loukkaantuminen verotti viime vuoden kevään tärkeitä harjoituspäiviä lumella, ja juuri kun tuntui, että kaikki alkoi taas luistamaan, tuli syksyllä uutta vaivaa edellisen jatkoksi.

Luulo ei ollut tiedon väärti

Viime kaudella kaaduin alahypyn tammikuussa harjoitusleirillä Rukalla. Hyppy jäi pahasti vajaaksi, ja molemmat jalkani jäivät ylävartaloni alle jumiin, jolloin polvet taittuivat rajusti sisäänpäin ja mätkähdin koko painolla niiden päälle. Suurin kipu tuli sillä hetkellä oikeaan polveen, mutta magneettikuvista ei löytynyt mitään muuta hälyttävää kuin luumustelmia ja pieni vaurio toisessa sivusiteessä.

Luulin selvinneeni kaatumisesta säikähdyksellä ja pyrimme ripeästi kuntouttamaan polven toimintakuntoon, jotta pääsisin seuraavalla viikolla jatkamaan MC-kiertuetta Pohjois-Amerikkaan. Viikon aikana kaatumisessa tällin saaneet nilkat eivät kuitenkaan ruvenneet paranemaan millään, joten päätimme ottaa varmuuden vuoksi myös niistä magneettikuvat. Sieltähän löytyi yllätyksenä lopulta syndesmoosin nivelsiteen osarepeämä molemmista nilkoista. Onnekseni repeämät eivät olleet niin pahoja, että leikkaukselle olisi ollut tarvetta, mutta tämä jarrutti kauden suunnitelmia kovasti.

Pidin pitkään toivoa yllä, että seuraavilla viikoilla pääsisin takaisin kisaamaan ja laskemaan, mutta viikko toisensa jälkeen nilkat eivät muuttuneet kivuttomiksi enkä pystynytkään laskemaan kumpareita enää koko loppukautena. Tämä oli kova isku kasvoihin, sillä juuri tammikuun leirillä oli tuntunut, että olin vihdoin saanut hyvän tatsin tekemiseen.

Iloa maastohiihdosta ja rinnelaskusta

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että pääsin laskemaan tasaista rinnettä kivuttomasti melko nopeasti heti viime keväänä ja löysinkin paljon iloa vapaan laskemisesta sekä perinteisestä murtomaahiihdosta. Kyseinen kevät herätti suuren palon laskemista kohtaan, ja nautin silloin laskemisesta todella paljon.

Kesä harjoiteltiin kovaa lumella, vedessä sekä kuivalla maalla, ja syksyllä olin taas valmis hyökkäämään kumpareikkojen pariin. Alkusyksystä kuitenkin hetken muhinut alaselkäkipu yltyi niin kovaksi, ettei sitä enää voinut sietää, joten jälleen kerran käytiin magneettikuvissa. Sieltä löytyi vasemmalta puolelta alaselkää ”luuturvotusta”, joka on merkki rasitusvammasta. Seuraavaksi vamma olisi jo muuttunut rasitusmurtumaksi, joten löydös tuli onneksi ajoissa. Tämä kuitenkin tarkoitti kuukauden iskutuskieltoa kovimpaan leirikauteen.

Selkäkivut määrittivät harjoittelun tahdin, ja alkukauden harjoitusmäärät jäivät sen takia todella alhaisiksi. Kilpailukauden alkaessa Rukalla viime joulukuussa minulla oli alla noin viisi kokonaista laskua kisahypyillä, joten itseluottamus ei ollut siinä kohtaa kovin korkealla. Kilpailut menivät täysin penkin alle kahdella ulosajetulla laskulla. Kaiken tämän lisäksi vielä kaikki muut loppuvuoden maailmancupit peruttiin erinäisistä syistä, joten olympialaisiin karsiutumisesta tulisi todella tiukkaa.

Täpärästi paikka olympialaisiin

Vuoden alussa peruttiin jälleen kolme maailmancupin starttia lumen puutteen ja sumun vuoksi, ja jäljelle jääneistä kilpailuista sain onnistuneen suorituksen vain yhteen. Laskin, että olympiakarsintojen 23 maailmancupin startista pääsin laskemaan lopulta yhdeksän. Onnekseni nämä yhdeksän riittivät juuri ja juuri pääsemään olympialaisiin rankingin viimeiseltä sijalta.

Pääsylippu olympialaisiin toi taas valoa tunnelin päähän synkän alun jälkeen, ja tuntui kuin taakka olisi otettu pois harteilta. Sain olympialaisissa kasattua pääni ja laskemisen hyvin kasaan, ja olen tyytyväinen siellä tekemiini suorituksiin, vaikka ne jäivätkin sijoituksiltaan köyhiksi. Etenkin yksilökumpareiden kilpailuissa olin varma, että pääsisin laskuillani finaalikierrokselle, mutta jäin juuri karsintarajasta yhdellä sijalla.

Kaikkien näiden kamppailujen jälkeen oli todella huojentavaa saada onnistuneet suoritukset juuri siellä, mihin oli kaiken elämän edellisen neljän vuoden aikana perustanut.

Kansainvälinen kisakausi pakettiin

Hyvistä suorituksista huolimatta en saanut tatsia jatkettua Japanin maailmancupiin, ja suoritukset menivät mönkään. En myöskään saanut paikkaa maailmancupin finaalikilpailuun Azerbaidžaniin, joten virallinen kilpailukauteni on nyt ohi.

Suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet viimeisen neljän vuoden aikana mukana mahdollistamassa matkaamme kohti olympialaisia. Ilman teitä tämä ei olisi ollut edes mahdollista.

Pitkältä tuntuneen kauden jälkeen edessä on nyt tarvittu hengähdystauko kilpailemisesta. Lähden nauttimaan keväthangista laduille ja tasaisempien rinteiden puolelle.

Nauttikaa keväästä ja nähdään!

Rasmus ”Rase” Karjalainen
Instagram: @rasekarjalainen