Fearless Finns: Reissupäiviä

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

78 päivää poissa kotoa, 9 eri paikkaa, 50 treenipäivää ja 10 maailmancupin starttia.

Näin saatiin kausi -25/26 päätökseen helmikuun alussa. Ensimmäistä kertaa olin koko kiertueen ajan reissussa. Tavoitteena oli saada harjoiteltua haastavimmissa olosuhteissa Keski-Euroopassa, joten myös joululoma ja kaikki kilpailuiden välit vietettiin treenaten. Kotipäivät ovat jääneet vähiin, mutta paralympiakautta varten kompromissi oli tehtävä.

Aloitin lajiharjoittelun vasta syksyllä, joten tarkoitus on ollut kiristää tahtia kohti kevättä. Kilpailukausi on ollut tavoitteen mukaisesti nousujohteinen ja ero kärkeen on kaventunut kisa kisalta, mikä on ollut tärkeintä. Maailmancupin pujottelun kokonaiscupissa sijoituin toiseksi, suurpujottelucupissa kolmanneksi ja kokonaiscupissa kolmanneksi – tasaista suorittamista molemmissa lajeissani.

Tavoitteena puhdas käännös

Valmentajien kanssa puhumme laskutekniikasta pitkälti samoilla termeillä kuin pystylaskijatkin. Tavoitteena on mahdollisimman puhdas, leikkaava käännös. Ajoitus on äärimmäisen tärkeä. Pyrin olemaan suksea vasten mahdollisimman vahvasti, jotta suksi paineistuisi jo kärjestä ja painonsiirto käännöksestä toiseen tapahtuisi sujuvasti kantilta kantille. Pujottelussa olen hakenut lisää nopeutta kuvioihin ja ehjää suorittamista kovemmassa vauhdissa.

Viime kaudella kilpailut jyrkemmissä rinteissä tuottivat vielä haasteita. Nyt kun olen päässyt harjoittelemaan vaikeammissa olosuhteissa, on ollut ilo huomata, että jyrkemmässäkin rinteessä saan tehtyä hyviä laskuja. Pujottelussa tämä on erityisen tärkeää, sillä kuulun harvoihin kelkkalaskijoihin, jotka taklaavat kepin ulommaisella kädellä samaan tapaan kuin pystylaskijat. Toisen käden irrottaminen on toisinaan tasapainollisesti haastavaa, mutta tuo samalla itselle luonnollisen rytmin. Tulihan sitä ennen para-alppihiihtouraakin taklattua pujottelukeppiä ja tehtyä sauvamerkkiä.

Kelkan monet säädöt

Pystylaskijoilla säädetään usein monojen ja suksien setupeja, meillä kelkan ja suksen. Kelkassani on motocrossista tuttu ilmajousi, joka toimii polven kaltaisena joustona. Säätää voi jousen rebound-nopeutta ja kompressiota.

Kelkan istuinosia muokataan yksilöllisesti kuten monojakin, ja etenkin vauhtilaskijat pyrkivät tekemään niistä mahdollisimman virtaviivaisia. Itselleni sopivat säädöt ovat löytyneet melko neutraalista asetuksesta, ja keskittyminen on painottunut leikkaavaan käännökseen ja suksen toimintaan.

Paralympialaiset maaaliskuussa

Maailmancup-kauden päätyttyä pääsin hengähtämään neljäksi yöksi kotiin. Maajoukkuevaatteet vaihtuivat paralympiavaatepakettiin, ja sitten lähdettiin takaisin harjoittelemaan. Edessä on vielä kolme viikkoa treeniä Itävallassa, minkä jälkeen on minun vuoroni siirtyä Cortinan olympiakylään.

Tähän asti on menty kisa kerrallaan, ja paralympialaiset ovat tuntuneet kaukaiselta kauden päätöskilpailulta. Nyt kun olympialaiset ovat pyörähtäneet käyntiin ja olen seurannut erityisesti Fearless Finns -urheilijoiden suorituksia, kilpailuiden lähestyminen alkaa konkretisoitua. Kilpailen suurpujottelussa 12.3. ja pujottelussa 14.3., joten aikaa hioa itsensä parhaaseen mahdolliseen kuntoon on vielä hyvin. Odottavaisin, luottavaisin ja iloisin mielin suuntaan kohti kauden päätavoitetta – ensimmäisiä paralympialaisiani.

Aurinkoista ja menestyksekästä olympia- ja paralympiakevättä kaikille!

Nette Kiviranta
Instagram: @nettekiviranta