Fearless Finns: Uran ensimmäinen palkintopallisijoitus taskussa

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Suurpujottelu haltuun

Kirjoitan tätä blogia autossa matkalla kohti Zinalia. Olemme olleet viikon Schladmingissa, Itävallassa suurpujottelua (GS - giant slalom) treenaamassa. Sää on ollut talvinen ja rinteet hyvässä kunnossa, myös mieli on virkeä.

Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi laskin GS:a. Viimeksi pidemmät sukset olivat jalassa tarkalleen ottaen 14. lokakuuta. Niinpä oli tärkeää löytää ”fiilis” uudelleen. Ihan hyvin se suksi taas kulki. Seuraavaksi vuorossa on Eurooppa-cupin suurpujottelut Zinalissa, kauden ensimmäiset GS-kisat. Fiilis on ihan hyvä. Ei tietenkään samalla tasolla suurpujottelussa kuin pujottelussa, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että olen mennyt siinäkin eteenpäin. On hauska nähdä, missä kunnossa oikeasti on muihin verrattuna.

Levin huumaa

Mutta hypätään muutama viikko taaksepäin. Pujottelukauden avaus Levillä – mikä päivä! Kisapäivää edeltävä odotus oli jännittävä. Mutta viimein kun se hetki tuli, kaikki tuntui oikeastaan aika hyvältä. Tiesin treenien sujuneen hyvin ja olin ollut nopea Levi Blackissa ennenkin. Silti painetta oli enemmän kuin aiemmin.

Ajattelin, että moni on tullut Leville odottamaan minulta hyvää suoritusta ja että he haluavat nähdä jotain isoa. Mutta kun pääsin takaisin kisarutiineihini ja siihen tuttuun, hieman painavaan, mutta samalla älyttömän hauskaan kisafiilikseen, pystyin kääntämään ajatukset itse kisaan.

Tajusin, että yleisö ei ole siellä vain nähdäkseen minun onnistuvan. He ovat oikeasti siellä kannustamassa ja tukemassa. Se toi rauhan mieleen, ja pystyin keskittymään vain omaan tekemiseeni.

Kuva: Teemu Moisio

Arki jatkuu uusi sävyin

Kyllä se Levin sunnuntai tuntuu vieläkin vähän epätodelliselta. Välillä melkein unohtaa, mitä oikeasti tapahtui. Arki on palannut samanlaiseksi kuin viime kaudella. Muutimme Schladmingiin ja treenaamme siellä päivittäin. Eli ei, elämä ei muutu maailman­cupin palkintopallin jälkeen, ei ainakaan radikaalisti.

Mutta ei kaikki kuitenkaan ole ennallaan. Median kiinnostus on ottanut ison harppauksen. Satoja viestejä, faneja, jotka haluavat ottaa kuvia, ja ihmisiä, jotka ajavat ohitse ikkunat auki ja huutavat nimeäni. Yritän ottaa kaiken sisään, ja rehellisesti sanottuna se on aika hauskaa.

Vastoinkäymisistä voimaa

Levin jälkeen oli heti seuraava maailmancupin kisa Itävallan Gurglissa. Siellä sain todella testata hermojani. Ensimmäinen lasku onnistui hyvin ja olin sen jälkeen jaetulla toisella sijalla. Toisen laskun lopussa tein pienen virheen ja kaaduin, vain muutama portti ennen maalia. Olla niin lähellä peräkkäistä palkintopallipaikkaa ja jouduin kuitenkin lähtemään kotiin ilman ainoatakaan maailmancupin pistettä. Se ei ole maailman paras fiilis. Yllättävän nopeasti siitä kuitenkin pääsi yli. Mukaan jäi niin paljon positiivista: yleisesti ehjää ja hyvää laskemista ja lisäksi kokemus siitä, miltä tuntuu olla lähdössä toiselle kierrokselle toiseksi viimeisenä.

Aion jatkaa kautta sillä positiivisella fiiliksellä, jonka ensimmäiset kisat toivat. Kausi on vasta alkanut, ja niin on myös ura. Kärsivällisyys on tärkeää.

Kiitos, että luitte!
Ciao!

Eduard Hallberg
Instagram: @eduard.hallberg