Fearless Finns: Leiriviikko ennen loukkaantumista

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Luottamus vahvistuu

Saavuin lennolla Müncheniin, ja kohteena oli Kitzsteinhorn Itävallassa. Edessä oli kahden viikon halfpipe-treenileiri Kitzsteinhornin jäätiköllä, joka on mielestäni yksi parhaista alkukauden treenipaikoista.

Ensimmäinen viikko alkoi melko rauhallisesti. Olin viimeksi laskenut kolme viikkoa aikaisemmin Uudessa-Seelannissa, jossa keväinen paippi oli jo melko sulanut. Ensimmäinen päivä menee aina paippiin totutellessa, sillä jokainen paippi on kuitenkin vähän erilainen. Kitzsteinhornin paippi oli leikattu tunnetun kissakuskin toimesta, joten se oli erinomaisessa kunnossa.

Toisena päivänä pystyin jo tekemään tuplakorkkeja – eli temppuja, joita yleensä teen kisalaskuissa. Laskeminen alkoi leirillä tuntua todella hyvältä. Polvivammasta oli kulunut jo yli puolitoista vuotta, ja laskeminen tuntui taas niin sanotusti normaalilta. En enää joutunut miettimään, kestääkö polvi esimerkiksi paipin pohjalle laskeutuessa tai kaatuessa. Leirin ensimmäisellä viikolla tuli muutamia kaatumisia ja pohjalle laskeutumisia, mutta ne vain vahvistivat luottamusta omaan tekemiseen.

Laskemisen iloa

Vihdoin laskeminen tuntui taas hauskalta, ja pystyin nauttimaan siitä täysillä. Halfpipe ja olosuhteet olivat koko viikon ajan todella hyvät. Sain vanhan kilpailulaskuni takaisin ja pystyin tekemään sen jopa aiempaa paremmin. Opin leirin aikana myös uusia temppuja ja vaikka itse sanonkin, lasku tuntui jopa paremmalta kuin ennen polvivammaa.

Leirin toinen viikko alkoi parilla välipäivällä, mikä tuntui oikeastaan hyvältä. Ensimmäisellä viikolla laskettiin kuusi päivää putkeen hyvien kelien ansiosta, joten kroppa oli jo melko loppu. Toisella viikolla sää muuttui radikaalisti: joka päivä oli kylmempää ja lunta satoi paljon. Isoja temppuja ei oikein pystynyt tekemään, mutta hyppäsin enemmän airbagille ja harjoittelin uusia temppuja sen avulla.

Toinen viikko sujahti nopeasti ohi, ja sekä keho että laskeminen tuntuivat valmiilta maailmancup-kisoja ja olympialaisia varten. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään. Yksi viimeisistä bagihyppyjen alastuloista meni hieman mönkään, ja kotiin päästyäni kävin vielä lääkärissä. Lääkäri lähetti minut varmuuden vuoksi magneettikuvaukseen, ja sen tuloksena kilpailukausi päättyi valitettavasti siihen. Sanomattakin selvää, että tämä oli aikamoinen järkytys kaikille.

Kaikesta huolimatta rauhallista joulunaikaa kaikille.

Jon Sallinen
Instagram: @jonsallinen