Fearless Finns: Hammasta purren

Mandatumin kumppani - alppihiihdon, freeskin ja kumparelaskun maajoukkue Fearless Finns - kirjoittaa kauden aikana viikottaista Fearless Finns -blogia Mandatumin verkkosivuilla. Blogissaan urheilijat kertovat kilpailuista, harjoituksista ja huippu-urheilijan elämästä. Kaiken taustalla on maajoukkueen periksiantamattomuus, kyky uusiutua, ja polttava halu pitää kiinni tavoitteista.

Terve!

Tulin viikko sitten takaisin kauden viimeisestä Eurooppa cupin kilpailusta, Sveitsin Corvatschista. Nyt nakuttelen läppäriä kotonani Rovaniemellä ruokapöydän ääressä, kylmäpussit jaloissa. Käydäänpä hieman tätä haastavaa kautta läpi.

Alkukaudesta tein taktisen ratkaisun, enkä aloittanut kautta täydellä teholla heti lokakuussa niin kuin tapana on ollut. Minulla on kandivuosi meneillään yliopistossa ja päätin, että keskityn alkusyksyn keräilemään opintopisteitä, jotta voin marras-huhtikuun keskittyä täysillä laskemiseen. Se lopulta olikin ihan fiksu veto, sillä talvi ei tullutkaan tupaan odotetulla aikataululla.

Marras-joulukuuksi vaihdoin maisemaa Rovaniemeltä Rukalle. Tunturissa oli talvi ja puitteet kunnossa, mutta ärsyttävä vaiva peroneuksiin (eli pitkä pohjeluulihas) palasi hyppimisen myötä. Sain kuntouttavia liikkeitä vahvistamaan jalkojani, mutta jouduin silti pelailemaan lepo- ja laskupäivien kanssa.

Kisakausi käyntiin

Vuosi vaihtui ja kisakausi alkoi Italian Prato Nevosossa. Pääsin finaaleihin ja sijoituin viidenneksi, mihin olen ihan tyytyväinen. Matka jatkui korkeakouluopiskelijoiden monilajikisoihin, Torinon Universiadeihin. Big airissa ja slopestylessä sijoituin neljänneksi, mistä jäi toki hieman karvas maku suuhun. Tein silti temput, jotka halusin – haastavista ja erikoisistakin olosuhteista huolimatta.

Molempia kisoja kuitenkin varjosti kova kipu peroneuksissa. Olin silti päättänyt vetää kisat loppuun vaikka hammasta purren. Universiadeissa päästiin lääkärin, fyssarin ja naprapaatin kanssa sitten porukalla ihmettelemään koipia ja todettiin, että peroneuslihakset olivat tulehtuneet. Luvassa oli lääkekuuria, lepoa ja lisää kuntoutusliikkeitä.

Pakkolepoa

Huonekaverini kumparelaskija Riikka Voutilaisen kanssa me iltasin sitten vuorotellen maattiin Game Ready -kompressiolaitteet jaloissa. Italian kisareissun jälkeen jalat vaativat lääkekuurin lisäksi viikon tauon laskemisesta ja hyppimisestä. Viikko kuitenkin piteni kahteen viikkoon ja tämän jälkeen rupesin kasvattamaan kuormaa laskemalla vain viikonloppuisin.

Viiden viikon jälkeen Universiadeista suuntasin taas Rukalle harjoittelemaan. Jalat ärtyivät, mutteivat yhtä pahasti kuin aiemmin. Lähtö seuraavalle kisareissulle Sveitsiin ja Itävaltaan oli edessä. Kuten kauden kaavasta osaa varmaan jo päätellä, ei tämäkään reissu sujunut ongelmitta. Reissussa kipu siirtyi nilkan ulkosyrjältä sisäsyrjälle. Laaxissa kamppailin vauhtien kanssa, minkä takia slopestyle meni omalta osaltani penkin alle. Toisena treenipäivänä St. Antonissa jalat kipeytyivät entistä enemmän, mutta onneksi ennen kisaa oli lepopäivä ja kisapäivänä kipulääkkeet tehosivat. Pääsin finaaleihin ja sain finaalissa revittyä vielä viimeiset mehut itsestäni irti sijoittuen kuudenneksi.

Juurisyy löytyi

Palasin Suomeen ja painelin suoraan fyssarin luokse, jossa huomattiin, että seisoma-asentoni saattaakin olla kivun juurisyy. Koska pystyin kuitenkin laskemaan, lähdin vielä Corvatschin kisoihin. Sijoituin molemmissa lajeissa seitsemänneksi, mikä tuntui kivuliaisiin olosuhteisiin nähden ihan hyvältä. Pähkinänkuoressa tämä kausi on siis mennyt jalkojen tulipaloja sammutellessa.

Kilpailut ovat kuluneet lähinnä kipujen kanssa kamppaillen, eikä harjoittelulle ole jäänyt juuri aikaa. Valehtelematta on turhauttanut, ettei kausi ole ollut sellainen, millaiseksi olin sen kuvitellut. Vaiva on ollut ”pieni” mutta sitäkin ärsyttävämpi. Onneksi kandivuosi on pitänyt minut kiireisenä kaikkien lepopäivien ja viikkojen aikana, mikä on tuonut toivottua vastapainoa kaikelle muulle.

Kuntoutuskausi edessä

Kausi on siis nyt minun osaltani tässä. Jaloille tuli iskutuskielto ja vapun jälkeen alkaa kuntoutus. Nyt siis sammutetaan pienetkin kipinät. Kuntoutuksen lisäksi ohjelmassa on kandidaatintutkielman kirjoittaminen ja sata muuta rästiin jäänyttä kurssityötä. Kiirettä siis piisaa, ainakin seuraavalle neljälle viikolle.

Vaikka päällimmäisenä mielessä tästä kaudesta onkin jatkuvat jalkavaivat, olen saanut kokea unohtumattomia hetkiä, tavata uusia ystäviä ja nähdä siistejä paikkoja. Kiitos niistä! Ensi kauteen lähden vahvemmilla jaloilla ja sitäkin vahvemmalla mielellä, sekä toivottavasti myös taiteen kandidaatin paperit povarissa.

Rentoja keväthankia kaikille!

Viivi Paljärvi
Instagram: @viivipaljarvi