Viikkokatsaus 3.10.2022: Vaikean sijoitusvuoden viimeinen kvartaali alkaa taantuman tunnelmissa
Tämän viikon viikkokatsauksessa tarkastellaan loppuvuoden odotuksia. Vuoden viimeisen neljänneksen tärkeimpiä kysymyksiä ovat keskuspankkien inflaatiotoimet, tulevan taantuman syvyys ja muuttuneen sijoitusympäristön tarjoamat uudet haasteet ja mahdollisuudet.
Vuosi on ollut sijoitusmarkkinoilla vaikea, kun sekä korko- että osakesijoitukset ovat laskeneet voimakkaasti. Pakopaikkoja on ollut tarjolla siis hyvin vähän.
Viime perjantaina julkaistut euroalueen inflaatioluvut kertoivat, että hinnat jatkoivat edelleen nousuaan viime kuusta. Nyt vuositason inflaatio rikkoi ensimmäistä kertaa kymmenen prosentin rajapyykin, eikä ole lainkaan varmaa, onko kyseessä inflaation huippu vai jatkuuko nousu entisestään. Energian hinnat muodostavat Euroopassa leijonanosan kokonaisinflaatiosta ja koska energian toimitusvaikeuksien odotetaan jatkuvan läpi talven, on mahdollista, että inflaatiopiikki tulee vasta kuukausien päästä.
Yhdysvalloissa puolestaan inflaatio vaikuttaisi taittuneen. Keskuspankki Fedin tiukkojen rahapoliittisten toimien ansiosta kysymyksenä ei ole enää, hidastuuko inflaatio, vaan kuinka nopeasti se hidastuu. Hintojen vakautumisen esteeksi voi muodostua maan korkeat työllisyysluvut: kun työvoimaa on saatavilla niukasti, uudet työntekijät voivat vaatia työnantajilta enemmän palkkaa, mikä puolestaan kiihdyttää inflaatiota.
Inflaation hidastumisen tahtiin vaikuttaa myös se, että hintojen nousu on siirtynyt tavaroista palveluihin. Kevään tuotantoketjujen haasteet on nyt selätetty myös vaikeammin saatavilla olevien komponenttien, kuten mikrosirujen, osalta. Palveluiden inflaatiossa haasteena on sen ”tahmeus”: kun hinnat ovat kerran nousseet, niitä on vaikeampi laskea kuin tavaroiden hintoja.
Taantuma tulee, mutta minkälainen?
Kasvuodotukset ovat kärsineet globaalisti kireästä rahapolitiikasta, inflaation heikentämästä kuluttajien ostovoimasta ja Euroopan energiakriisistä. Heikkojen odotusten mukaista markkinakehitystä on hinnoiteltu jo etukäteen sen oletuksen mukaan, että talous supistuu myös tulevien kuukausien aikana. Määritelmällisesti taantuma voidaan todeta vasta jälkikäteen, kun talous on supistunut kahtena peräkkäisenä kvartaalina, mutta on varsin mahdollista, että elämme jo nyt keskellä taantumaa.
Erilaiset talousindikaattorit voivat antaa osviittaa tulevasta talouskehityksestä. Perjantaina julkaistu Chicagon ostopäällikköindeksi oli alimmillaan sitten syvimmän korona-ajan kesäkuussa 2020, mikä kielii talouskasvun hidastumisesta. Euroopasta, Yhdysvalloista, Kiinasta ja kehittyviltä markkinoilta kerätty ostopäällikködata on kertonut samaa tarinaa, mutta niiden perusteella kasvun hidastuminen olisi odotettua loivempaa.
Taantuma+inflaatio=stagflaatio
Talouden kannalta pahin mahdollinen tilanne on sellainen, jossa yhdistyy talouden supistuminen ja korkeat inflaatioluvut, jolloin puhutaan stagflaatiosta. Sana tulee englannin sanoista stagnation (talouskasvun hidastuminen) ja inflation. Tilanne on hankala: yhtäältä korkea inflaatio vaatii keskuspankeilta rahapolitiikan kiristämistä, ja toisaalta hidastunut talouskasvu vaatii päättäjiltä elvyttävää finanssipolitiikkaa, joka puolestaan kiihdyttää inflaatiota.
Näissä olosuhteissa talouden pelisäännöt ovat erilaiset kuin tavallisesti. Hyvät uutiset taloudesta voivatkin olla nyt sijoittajalle huonoja, mikäli ne kiihdyttävät inflaatiota. Sen sijaan tieto taantumasta ei välttämättä häiritse sijoittajia, koska siihen on varauduttu.
Mullistunut sijoitusympäristö tarjoaa uusia mahdollisuuksia
Kun nykyistä sijoitusympäristöä vertaa vuoden takaiseen, moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut. Korkotaso on noussut huomattavasti korkeammaksi, eikä nollakorkoaikaan liene paluuta moneen vuoteen.
Heikot markkinat ovat nostaneet korkosijoitusten tuotto-odotuksia lähes osakkeiden tasolle. Samalla markkinoiden volatiliteetti eli hintaheilunta on kuitenkin noussut. Sijoitusympäristö myös todennäköisesti pysyy volatiilina siihen asti, kunnes keskuspankit ovat alentaneet ohjauskorkojaan.
Talouden hiipuminen on myös kääntänyt osakekurssit laskusuuntaan. Se tarkoittaa, että osakkeet ovat halventuneet suhteessa tuotto-odotuksiin, eli niiden P/E-arvo (price/earnings, hinta suhteessa tuottopotentiaaliin) on laskenut. Euroopassa osakkeiden P/E-luvut ovat nyt selkeästi viimeisen 20 vuoden keskiarvon alapuolella, eli eurooppalaiset osakkeet ovat nyt myös historiallisessa mielessä halpoja. Yhdysvalloissa osakkeiden P/E-luvut ovat myös laskeneet viime kuukausina voimakkaasti, mutta ne ovat edelleen viimeisen 20 vuoden keskiarvon tasolla. Eurooppalaiset osakkeet ovat siis halventuneet suhteessa enemmän yhdysvaltalaismarkkinoihin verrattuna.
Viikon markkinaindikaattorit
|
|
|
Periodi |
Edellinen |
Ma 3.10. |
USA |
Teollisuuden luottamus (ISM) |
Syyskuu |
52.8 |
Ti 4.10. |
Euroalue |
Tuottajahinnat (v/v) |
Elokuu |
37.9 % |
Ke 5.10. |
USA |
Palvelusektorin luottamus (ISM) |
Syyskuu |
56.9 |
To 6.10. |
Euroalue |
Vähittäismyynti (v/v) |
Elokuu |
-0.9 % |
To 6.10. |
Euroalue |
Keskuspankin korkokokouksen pöytäkirja |
Syyskuu |
- |
Pe 7.10. |
Saksa |
Teollisuustuotanto (v/v) |
Elokuu |
-1.1 % |
Pe 7.10. |
USA |
Maatalouden ulkopuolisten työpaikkojen määrän muutos |
Syyskuu |
315 000 |
Lähde: Bloomberg |
|
|
|