Sopiva inflaatio on hyvästä

Yksi aikamme suurimpia markkinaoikkuja liittyy alhaiseen korkotasoon. Keskuspankkien massiivinen elvytys finanssikriisin jäljiltä on painanut ohjauskorot miinukselle muun muassa Japanissa, euroalueella, Ruotsissa ja Sveitsissä. Yksi tekijä yhdistää kaikkia edellä mainittuja alueita – matala inflaatio.

USA:ssa keskuspankki on ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin joutunut avoimesti kohtaamaan kysymyksen, onko keskuspankki itsenäinen päätöksenteossaan. Presidentti Trump antaa median välityksellä maan keskuspankki Fedille ohjeistuksia jatkuvasti. Tällä hetkellä Fedin mandaatti on seuraava: on pidettävä yllä hyvää työllisyyskehitystä ja vakaata hintakehitystä. Käytännössä siis pyritään alhaiseen työttömyysasteeseen ja matalaan inflaatioon.

Inflaation osalta USA:ssa keskuspankin inflaatiotavoite on kaksi prosenttia, mikä on sama kuin Euroopan keskuspankkilla. Inflaatio on kuitenkin jäänyt tavoitetasosta jatkuvasti, sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.

Markkinoiden ja talouden toimijoiden käsityksiä ja odotuksia inflaatiosta pystytään mittaamaan melko hyvin markkinoiden johdannaishinnoitteluista tai kyselytutkimusten perusteella. Euroopassa viiden vuoden päästä alkavan viiden vuoden aikaperiodin johdannainen hinnoitteli yli kahden prosentinn inflaatiota viimeksi vuonna 2014. Tällä hetkellä odotus on 1,37 prosenttia. Toisin sanoen markkinat eivät usko EKP:n yltävän tavoitteeseensa lähivuosina.      

Juhani Lehtonen

Presidentti Trump antaa median välityksellä maan keskuspankki Fedille ohjeistuksia jatkuvasti.

 

Herääkin kysymys ovatko inflaatiotavoitteet liian matalia? Jos keskuspankit tavoittelisivat korkeampaa inflaatiotasoa, esimerkiksi kolmen prosentin vuosivauhtia nykyisen kahden prosentin sijaan, tarkoittaisi se epäsuorasti myös tavallaan löysempää rahapolitiikkaa.
Keskuspankkien lausunnoista – tai ainakin rivien välistä – voi jo lukea aiempaa suvaitsevaisemman suhtautumisen inflaatioon. USA:ssa keskuspankin retoriikka on puoltanut näkymää, että talouskasvun jatkuessa keskuspankki voisi sallia inflaation käymisen yli heidän tavoitteensa, eli sen 2 prosentin tason. USA:ssa eteenpäin katsovan 5 vuoden päästä alkavan 5 vuoden periodin markkinahinnoittelu inflaatiolle on ollut viime vuosina kahden ja 2,5 prosentin välissä. Joustavat työmarkkinat, veroalennukset ja kotimainen kysyntä ovat pitäneet yllä talouskasvua, joka näkyy myös inflaation hinnoittelussa ja inflaatio-odotuksissa.

Matala inflaatio, puhumattakaan hintojen laskusta eli deflaatiosta, on keskuspankin yksi pahimpia painajaisia. Selvästi ongelmallisempi kuin korkea inflaatio, jota vastaan keskuspankilla on työkaluja (koronnostot), niin kauan kuin keskuspankkipolitiikan uskottavuus on kunnossa. Tätä USA:ssa testattiin 1980-luvun alussa, jolloin Fed otti silloisen johtajansa Paul Volkerin johdolla todellisen niskalenkin inflaatiosta. Inflaatio huiteli tuolloin yli 14 prosentissa ja Fed nosti ohjauskorkonsa kolmasti jopa 20 prosenttiin inflaation taltuttamiseksi.

Juhani Lehtonen

EKP:n uskottavuus on koetuksella

 

Matalaa inflaatiota on tutkittu paljon ja selityksiä on useita. Milloin nostetaan esiin demografian vaikutus länsikansakuntien ikääntyessä, milloin teknologinen kehitys tuottavuuden parantamiseksi ja milloin tarjonnan huima kasvu Aasian nopeasti kasvien talouksien integroituessa lopullisesti globaaliin talousjärjestelmään. Kovin vähälle on jäänyt se seikka, että olisiko keskuspankkien tavoiteasetannassa korjattavaa? Tällä hetkellä EKP:n uskottavuus on enemmän koetuksella, kun massiivisten arvopaperiostojenkaan jälkeen inflaatio ei osoita nousun merkkejä.

Mitäpä jos inflaatiota kammoavista saksalaisista huolimatta EKP tavoittelisi korkeampaa inflaatiota? Luulen, että edes pieni jousto inflaatiotavoitteessa olisi positiivinen seikka euroalueen taloudelle. Korkotaso saattaisi nousta ja pankkijärjestelmän negatiivinen kierre tältä osin helpottaa.

Juhani Lehtonen
Korkosijoitusjohtaja
Mandatum Life