Mistä tuottoja – ovatko osakkeet todella liian kalliita?
Osakekurssit ovat nousseet jo pitkään, ja moni sijoittaja välttelee nyt osakkeita ison korjausliikkeen pelossa. Turha osakkeiden välttely ei kuitenkaan kannata, kirjoittaa salkunhoitaja Samuli Outinen.
Tililtä ei saa tuottoa, korot ovat nollassa, valtionlainoista ei saa mitään. Kiinteistötkin ovat melko hintavia ja yieldit yleisellä tasolla matalia. Mihin nyt pitäisi sijoittaa?
Vastaavia kysymyksiä olen kuullut edellisten vuosien aikana usein. Silti aina hämmästyttää, että kysyjät mielellään analysoivat kaikki muut omaisuusluokat, mutta osakkeet tahtovat unohtua.
Olen työskennellyt osakkeiden parissa 13 vuotta, joten tarkastelen osakesijoittamista toki hieman subjektiivisesta näkökulmasta. Juuri tällä hetkellä osakkeista pääsee kuitenkin käymään mielenkiintoisia keskusteluja.
Kun nostan osakesijoittamisen keskusteluissa esille, minulle yleensä vastataan, että osakkeiden hinnat ovat nyt korkealla. Tietenkään vastaus ei ole täysin väärä, mutta vastakysymykseni on, ovatko muut omaisuusluokat sitten hintatasoltaan alhaalla.
Lisäksi pohdin, onko realistista odottaa, että kun osakkeet seuraavaksi lähtevät laskuun, muut omaisuusluokat pysyisivät paikallaan tai nousisivat? Korkotaso nousee, yritysten tulokset heikkenevät ja talous sakkaa. Eivätkö nämä kaikki kehityssuunnat heijastu samalla tavalla muihinkin omaisuusluokkiin kuin osakkeisiin? Jos yrityksen tulos laskee, pystyykö se maksamaan paremmin vai huonommin lainan korkoja? Pystyykö yritys palkkaamaan uusia ihmisiä vai joutuuko se irtisanomaan, tarvitseeko se enemmän vai vähemmän toimistotilaa? Kysymyslistaa voisi jatkaa, ja mielestäni selvää on, että nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa.
Onko realistista odottaa, että kun osakkeet seuraavaksi lähtevät laskuun, muut omaisuusluokat pysyisivät paikallaan tai nousisivat?
Edellä mainituista näkökulmista huolimatta voidaan pohtia, ovatko osakkeet silti kalliita varsinkin suhteessa muihin omaisuusluokkiin. Tätä selvittääkseen Warren Buffett tarkastelee joskus osakkeita P/E-luvun sijaan E/P-luvulla, ja tästä hän käyttää nimistystä earnings yield*. Tätä kirjoittaessani S&P500 -indeksin E/P on 5,6 %, Stoxx 600 -indeksin vastaava luku 6,7 % ja Helsingin pörssin 6,3 % eli tuotto-odotukset ovat kohtalaisen hyviä.
Pitkässä juoksussa on lisäksi syytä olettaa, että talous kasvaa ja yritysten tulostaso nousee. Tällöinhän omistaja hyötyy siitä, että tulos on suurempi ja osinko kasvaa. Toisin taas esimerkiksi velkasijoituksissa maksimituotto on rajattu, tai näin ainakin oli ennen kuin velkakirjoista alettiin saamaan negatiivista tuottoa.
Katselen Helsingin pörssin osinkotuotto-odotuksia ensi vuodelle. Yli viiden prosentin osinkoa olisi tällä hetkellä tulossa 25 yhtiöstä. Bloombergin mukaan näistä kuusi jakaisi yli 100 prosenttia tuloksestaan osinkona. Loput 19 siis maksaa alle nettotuloksensa verran osinkoa. Yli neljän prosentin osingon saa 47 yhtiöstä.
En vieläkään osaa sanoa, ovatko osakkeet sinällään halpoja vai kalliita, mutta ainakaan muihin omaisuusluokkiin verrattuna osakkeisiin ei ole kallista sijoittaa.
Eräs lontoolaispankissa työskentelevä strategi käyttää mielestäni hyvää esimerkkiä finanssikriisistä kuvaamaan sijoittajien mielenliikkeitä. Hän arvioi kokemuksen olleen traumaattinen sijoittajille, varsinkin osakesijoittajille. Hänen tulkintansa mukaan tämä jäänne kummittelee edelleen sijoittajien mielessä.
Sijoittajat ajattelevat, että osakkeet saattaisivat laskea jopa yli 50 prosenttia ja että osakesijoittamisen tappiot voivat olla karmaisevia. Tämän takia osakkeita pidetään riskisinä ja niitä halutaan välttää. Siksi myös nykyinen osakkeiden hintojen nousu tuntuu piinaavalta ja seuraavaan korjaukseen innokkaita ostajia on 20 tusinassa.
On myös nähty, että korjausliikkeen tullessa markkinoille, ihmismieli tekee helposti tepposen itselleen. Esimerkiksi vuoden 2011 eurokriisin aikaan tai vaikka vuoden 2018 viimeisellä kvartaalilla alettiin spekuloida, tulevatko osakkeiden hinnat 10-20 prosentin korjauksen sijaan 50 prosenttia alas. Jotkut jopa muistelivat finanssikriisin S&P500 -indeksin pistelukua 700 ja odottivat, että sinne asti mentäisiin taas.
Mielen alkaessa kiihtyä olisi hyvä muistaa realiteetit. Finanssikriisin lukemiin tarvittaisiin jo 77 prosentin lasku – tällöin varmaan myös muualla taloudessa olisi ongelmia.
Menneitä aikoja riittää, joten kannattaa lopettaa murehtiminen ja lähestyä asioita rationaalisesti.
Kuten jo alussa mainitsin, olen toki osakemiehenä puolueellinen omaa kantaani esitellessäni. Haluaisin kuitenkin kiinnittää ihmisten huomion muutamaan asiaan.
Ensinnäkin voi toki olla, että kaikki hinnat ovat kallistuneet, myös osakkeiden. Mutta osakkeet eivät ole ainoa omaisuusluokka, jossa peräpeileihin kannattaa tuijottaa ja muistella menneitä. Samanlaiset hypyt on nähty muuallakin.
Aloittaessani sijoittamisen parissa vuonna 2007, euribor ja sitä myöden säästötilien korot pyörivät 5 prosentin kieppeillä. Vanhemmat kollegat muistelevat kaksinumeroisia aikoja. Menneitä aikoja riittää, joten kannattaa lopettaa murehtiminen ja lähestyä asioita rationaalisesti. Osakkeissa sijoittajalla on päivittäin mahdollisuus ostaa ja myydä. Osakkeista saa tasaista kassavirtatuottoa siten, että on ulkoistanut työn muille eli yritysjohdolle, ja lisäksi helpolla hyvän hajautuksen. Samaan aikaan yritysten taseet ovat vahvempia kuin aikoihin, kiitos toimivien kulukurien ja rahojen allokoinnin. Suurin osa pörssiyhtiöistä on nyt paremmassa kunnossa kuin 2008–2009 kriisissä. Voisi todeta, että virheistä on otettu opiksi.
Salama iskee harvoin kahdesti samaan paikkaan. Siksi on vaikea nähdä, että pörssiosakkeet olisivat myös ensi kerralla se murheenkryyni ja päänvaiva – todennäköisesti haasteet löytyvät sieltä, missä tänään näemme niitä vähiten.
Sijoittajan ei kannata edelleenkään unohtaa osakkeita. Sijoittamiseen liittyy aina riski. Joskus se voi myös realisoitua kurssinousuna, eikä välttämättä romahduksena.