Kaksi uutta elämää
Kirsi Komi vietti parikymmentä vuotta maan kiitoradalla, kunnes elämä päätti muuttaa käsikirjoitusta. Mutta uuden luoja hän on edelleen.
Kirsi Komi miettii hetken ja katsoo kauas.
”Pettymyksiä elämän ja uran aikana? Rehellisesti sanoen, ei tule mieleen. On sellaisia varmasti ollut, mutta mieluummin olen aina katsonut eteenpäin.”
Mutta hetkinen.
Haastattelun viimeinen vastaus ei oikein sovi yhteen tapaamisen ensimmäisten tunteiden kanssa puolitoista tuntia aikaisemmin. Tuolloin pettymys nousi pintaan muistutuksella episodista, jossa Helsingin valtuutetut hylkäsivät Komin mukaan arviolta seitsemän miljoonan vuosittaiset verotulot ja muutaman sata työpaikkaa. Muun ohella.
Kirsi Komille, jonka Ullanlinnan kodin seiniltä löytyy Osmo Rauhalaa, Marjatta Tapiolaa ja Heikki Marilaa (viimeisin hankinta), Guggenheim oli henkilökohtaista. Museon tukiryhmän jäsenyys oli hänelle sydämen asia.
”Päätöksen jälkeen olemme harjoittaneet itsetutkiskelua. Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Pidän kulttuuriarvoja korkealla, mutta mukana oli myös elinkeinopoliittisia mahdollisuuksia: työllisyyttä, kansainvälisyyttä, iloa, kaupungin tulevaisuutta. Mukana oli yksityistä rahaa ja tukijoina kaikki helsinkiläiset museot. Olimme kasvattamassa kakkua, emme ottamassa joiltain pois. Se oli minulle kova pettymys. En ole varma, olenko päässyt siitä vieläkään yli.”
Yksi vallan naisista
Tällaisiin hankkeisiin Kirsi Komilla on nyt enemmän aikaa. Kalenteri on toki täynnä, mutta paremmin järjesteltävissä.
Seitsemättä vuotta Komi on tituleerannut itseään hallitusammattilaiseksi. Pörssiyhtiövakansseja on neljä – Metsä Board, Citycon, Martela ja Bittium. Lisäksi hän istuu Finnveran sekä Directors’ Institute Finland – Hallitusammattilaiset ry:n hallituksessa. Puheenjohtajuus on hoidettavana Pohjoismaiden ensimmäisessä yksityisessä syöpäsairaalassa Docrateksessa.
Mukana on myös pro bonoa, kuten SPR:n Veripalvelun hallituksen puheenjohtajuus sekä varainhankintaa Helsingin yliopistolle ja erityisesti lääketieteen tutkimukselle.
Pesti Patriassa päättyi viime vuonna, kuten myös Veikkauksen hallituksen vetäminen. Rahapeliyhtiöiden fuusio ”saatiin maaliin”.
Ei siis ihme, että Kirsi Komin nimi on keikkunut Talouselämä-lehden vaikutusvaltaisimpien päättäjänaisten listan kärkikymmenikössä. Tuossa valikoituneessa joukossa kaikki tuntevat toisensa ja jokainen joutuu välillä jääväämään itsensä.
Urasuunnittelun ja kipuamisen kohti kabinetteja Kirsi Komi kuitenkin kiistää. Ohjenuorana on ollut vain ”halu tehdä mielenkiintoisia ja merkityksellisiä asioita”.
Juristiksi hän kuitenkin sanoo tahtoneensa aina, ”ehkä jonkin amerikkalaisen TV-sarjan innoittamana”. Yhtä kaikki, opiskelemaan jyväskyläläisen hammaslääkäriäidin ja liikuntatieteen professori-isän kolmilapsisesta perheestä lähdettiin. Akateeminen koulutus oli pakottomalla tavalla selviö.
Hullua mutta palkitsevaa
Hieman venähtäneet opinnot vierähtivät opiskelijatoiminnassa, palkkatöissä ja matkustellen.
Kesällä 1992 aukesi ovi. Sen jälkeen urasuunnittelu oli turhaa. Eikä siihen ollut aikaakaan. Kirsi Komi singahti alle kolmekymppisenä lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi maata kiertävälle radalle. Hän haki ja pääsi töihin Nokian verkkopuolelle.
”Se oli äärimmäisen mielenkiintoista aikaa. Suomi oli lamassa ja yhtiö murroksessa. Liikevaihdosta viisi prosenttia tuli puhelimista ja viisi verkoista. Muu oli kaapelia, saappaita, paperia ja telkkareita. Aloimme valloittaa maailmaa verkkojen avulla.”
Urakaari on eittämättömän vaikuttava. Vain harvat ovat olleet mukana koko sen reissun, jolla propellipäiden nyrkkipajasta kasvoi lopulta Alcatel-Lucentin ja Bell Labsin omistaja.
Komin äänessä on edelleen ylpeyttä ja ripaus nostalgiaa.
”Se oli startup-meininkiä. Mentiin johonkin maahan, perustettiin toimisto hotellihuoneeseen ja tehtiin töitä 24 kautta seitsemän kyselemättä tarkkoja toimenkuvia. Kun jo muutaman kuukauden kuluttua samassa paikassa avasi kännykän ja totesi homman toimivan – se oli konkreettista. Toki jälkikäteen ajatellen se oli vähän hullua, mutta henkisesti innostavaa ja palkitsevaa.”
Intohimollakin oli silti rajansa. Mielessä kasvoi kalvava tunne siitä, että työn tarjoama tyydytys hiipuu. Yritykset palauttaa vanha palo eivät oikein onnistuneet.
Komin oli päätettävä, jatkaako Nokia Siemens Networksin lakiasianjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä.
”Harjoitin itsetutkiskelua ja kävin itseni kanssa elämäni vaikeimman keskustelun. Totesin, että en voi olla inspiroiva esimies, ellen itse ole innostunut.”
Kirsi Komi ymmärsi, että on väärin, jos ainoa syy jäädä on se, että ei uskalla lähteä. Tammikuussa 2010 hän yllätti itsensä ja lähipiirinsä ja irtisanoutui. Tulevasta ei ollut tietoa. Tarkoitus oli vähän aikaa vetää henkeä.
Jättäytyminen vapaaherrattareksi ei käynyt mielessä. Ensimmäinen hallituspaikka ilmaantui jo keväällä. Mutta sitten elämä alkoi laatia käsikirjoitusta.
Heinäkuussa 2010 Kirsi Komi sai rintasyöpädiagnoosin.
Potilas astui hallitukseen
Sairastuminen oli shokki lääkärikammoiselle juristille. Hän päätti kuitenkin olla vajoamatta itsesääliin.
”Otin yhteyttä Docratekseen, ja kolme päivää myöhemmin minut oli leikattu. Sytostaatit ja säteet, koko hoito. Kuusi kuukautta siinä meni. Nyt kun tuota muistelen, en oikein enää tiedä, kenestä puhun. Olen niin unohtanut ne asiat.”
Hoitojakson aikana keskustelut hoitavan ylilääkärin ja sairaalan perustajan Timo Joensuun kanssa laajenivat. Tuli puhetta bisneksistä.
Joensuu oli vaikuttunut Nokian menestyksestä. Yrityksen toiminta oli ollut hänestä intohimoisen tehokasta ilman toimenkuvien hierarkiaa. Lisäksi molempien yritysten – Nokian ja Docrateksen - taustalla hääri sama innoittaja, Esa Saarinen.
”Timon missiossa lähtökohtana oli kokonaisvaltainen hoito ja potilaskeskeinen organisaatio. Henkilökunnan oli asetuttava potilaan asemaan. Lääkäreillä, hoitajilla ja hallinnolla oli yhteinen tehtävä – olla ihmisenä ihmisen rinnalla.”
Kun Komin hoidot loppuivat, häneltä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä paikka sairaalan hallituksessa.
Kysymys yllätti. Komi ei ollut ajatellut itselleen mitään roolia Docrateksessa.
”Mietin myös, olisiko työ ahdistavaa omien syöpähoitojen jälkeen. Mutta päinvastoin, tuntui innostavalta olla mukana tarjoamassa hyvää. Keskustelin muidenkin omistajien kanssa ja hyväksyin tarjouksen.”
Tiistai-iltapäivänä Kirsi Komi istuu Jätkäsaareen vuonna 2009 valmistuneen, 50 miljoonaa maksaneen tyylikkään sairaalaan valkoisessa Ikean nahkanojatuolissa. Suoraan edellisestä tapaamisesta kiireellä lennähtäneenä hän on silti hillitty ja hallittu. Kärsivällinen ja ystävällinen, epämuodollinen. Vastaukset päättyvät useimmiten aidon oloiseen naurahdukseen. Pönötystä hänessä ei ole, mutta aura on kovissakin liemissä marinoituneen johtajan.
Sukupuolikiintiöistä kysymiseen ei kannata haastatteluaikaa tuhlata. Pätevyys ja näytöt ratkaisevat.
Nyt näytönpaikka on täällä, Docrateksen luotsaamisessa. Se vie työajasta eniten.
Vuonna 2007 Eiran sairaalan alivuokralaisena aloittanut yritys ei ole ollut mikään kultakaivos. Liikevaihdoltaan noin 13 miljoonan euron Docrates on ollut viime aikoihin saakka raskaasti tappiollinen. Suurin siivu, noin 40 prosenttia, kokonaan suomalaisomisteisesta talosta on lääkärikeskus Aavalla.
”Ei tämä mikään bisnes ole vieläkään. Mutta onneksi meillä on kärsivällisiä omistajia, jotka näkevät tässä muitakin arvoja kuin tuloksen. Toki on toimittava liiketaloudellisesti kestävästi”, Komi linjaa.
Hän luo uskoa asiakaskäyntien kasvulla. Nyt käyntejä kirjataan vuodessa noin 17 000, ja niistä peräti neljännes saapuu ulkomailta. Matkaa Helsinkiin on tehty viidestäkymmenestä maasta.
Outo lintu
Julkisen tahon suhtautuminen on ollut tasapainoilua. On otettu hajurakoa samalla, kun on tunnustettu yksityisen tahon olemassaolo. Ollako valvova isoveli vai tulevaisuuden partneri?
Sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2010 työryhmäraportti Syövän hoidon kehittäminen vuosina 2010–2020 kartoitti tilannetta ja linjasi tulevaa jossain välimaastossa.
Raportin mukaan ”hoidollinen ja taloudellinen ristiriita lisääntyy, kun hoitomahdollisuudet kasvavat ja huoltosuhteen heikkenemisen myötä palvelujen rahoitusmahdollisuudet vähenevät. Hoidon tasa-arvoinen saatavuus on uhattuna, jos julkisella sektorilla on hoitoviiveitä ja hyvin toimeentulevat hakeutuvat hoitoon yksityissektorille”.
Samalla työryhmä linjasi ehdotuksenaan, että ”julkinen sektori huolehtii syövän hoidosta omana toimintanaan ja käyttää ostopalveluita vain erityisen tarkkaan harkituissa tilanteissa”. Loppupäätelmä kuitenkin kuuluttaa ”julkisen ja yksityisen syövän hoidon sektorien välistä jatkuvaa yhteistyötä, jonka avulla huolehditaan tiedonvaihdosta ja yhteisistä hoitolinjauksista”.
Ministeriön tuore, helmikuun alussa julkistama selvitys ei edes mainitse yksityisiä palveluita. Selvityksen mukaan syöpäkirurgian osaamista on koottava isompiin yksiköihin ja niiden työnjaosta on sovittava. Kirurgia tulisi keskittää alle kahteenkymmeneen sairaalaan ja perustaa yliopistosairaaloiden yhteyteen syöpäkeskuksia.
Harmituksen aistii, mutta Kirsi Komin ilme ei värähdä. Kannattavuutensa ohella Docrates saa siis jatkaa kamppailua myös asemastaan hoitokentällä.
Leima on tiukassa
Docrates ei halua olla eliittisairaala, vaan sairaalassa halutaan, että sinne voi tulla kuka tahansa. Kirsi Komi myöntää, että elitistinen leima on tiukassa. Sillä kallistahan se on: rintasyövän tutkimukset ja hoidot maksavat yhteensä noin 40 000 euroa, eturauhassyövän tutkimukset ja hoito reilut 20 000 euroa.
”Ei se ole halpaa, mutta kaikki on suhteellista. Suurella osalla suomalaisista on vakuutus, jonka kautta asia hoituu. Tai arvottamalla asioita. Itse en keksi parempaa kohdetta rahalle kuin terveydestä huolehtimisen.”
Komi ymmärtää hyvin, että kaikilla ei ole varaa hoitaa itseään yksityisessä sairaalassa, mutta monella on varaa tulla kuulemaan vaikka second opinion.
”Meillä käy myös ihmisiä julkisen puolen jonosta. Hoidot aloitetaan täällä, ja julkiselle puolelle voi palata paikan auettua. Julkisen puolen edustajat ovat jopa todenneet, että yksityinen toimija on positiivisella tavalla kirittänyt ja kannustanut julkista puolta kehittymään. Tästä hyötyvät kaikki.”
Läpinäkyvää
Kuluvan vuosikymmenen aikana Kirsi Komi on saanut kaksi uutta elämää: sairaudesta selvinneen, toipuneen ihmisen ja uuden ammatillisen identiteetin.
Yksityishenkilö Komi sanoo yrittävänsä elää nyt ”parempaa elämää”. Hän harrastaa miehensä kanssa taidetta, liikkuu ja pitää itsestään huolta. Hallitusammattilaisen hommissa hän vakuuttaa viihtyvänsä.
Vaikka kyllä alkutaipaleella oli pientä kipuilua.
”Saatoin miettiä, olenko saanut mitään aikaan, kun en ollut enää samalla tavalla hands on. Siinä oli opettelemista, kun olin tottunut tekemään töitä tunteja laskematta.”
Hallitusammattilaisen rooli ei ole aivan mustavalkoinen. Komi muistuttaa, että joissakin tilanteissa hallituksen jäsenet antavat erikoisosaamistaan jopa operatiivisiin asioihin.
”Mutta on tärkeää, että kaikki on tällöin läpinäkyvää ja sovittua. Työntekijöille ei saa tulla tunnetta, että hallitus tekee jotain toimitusjohtajan ohi.”
Lähestymme yhtä Komin mieliteemoista, johtamista. Suurimpana saavutuksenaan – ehkä kainouttaan – hän pitää palkkaamiensa ihmisten menestystä.
”Olen aina pyrkinyt palkkaamaan itseäni fiksumpia ja antamaan heille krediitin, kun se heille kuuluu.”
Ystäviä Komi ei ole palkannut, mutta palkatuista on tullut ystäviä. Blondijuristit kokoontuvat jälleen viikonloppuna Rukalla, kuten heillä on tapana tehdä pari kertaa vuodessa.
”Urheilemme, syömme, juttelemme, energisoidumme – ja nauramme paljon”, Komi kertoo entisten nokialaisten ja nyt muualla johtavissa asemissa vaikuttavien naisten tapaamisista. Välillä porukka tekee yhdessä myös jotain hullua.
”Teimme vuonna 2011 matkan New Yorkiin ja joku keksi, että joskus meidän olisi osallistuttava siellä maratonille. Siitä alkoi harjoittelu. Mutta kun 2012 olimme jo kaupungissa ja valmiina koitokseen, iski hurrikaani ja maraton peruttiin.”
Naiset ratkaisivat tilanteen luovasti. He juoksivat neljästi Central Parkin ympäri ja saivat kilometrit täyteen.
Oikean New York City maratonin Kirsi Komi juoksi vuotta myöhemmin.
Komin maraton sopii Timo Joensuun toteamuksen, jonka mukaan useat syövästä parantuneet ovat paremmassa kunnossa kuin ennen diagnoosia.
”Kyllä, maraton harjoitteluineen oli tavallaan myös minun parantumisriittini”, Komi myöntää.
Guru ilman viittaa
Johtamisgurun viittaan Kirsi Komi ei suostu pukeutumaan. Mutta näkemykset irtoavat suuremmin pusertamatta. Hallitusammattilaisen kuoren alta pilkahtaa Komin entinen johtajaidentiteetti.
”Kaikki lähtee hyvästä johtamisesta. Silloin ihmiset tekevät enemmän kuin rutiinisuorituksen. Huonolla johtamisella voi pilata kaiken, vaikka asiat olisivat muuten kunnossa. Johtajan on laitettava itsensä likoon ja ajateltava uudella tavalla. Virheiden välttämisellä ei saa mitään aikaiseksi.”
Avainsana alkaa isolla aalla.
”Kaikki lähtee Asenteesta. Juostaan lujaa ja vieläkin lujempaa. Lupaukset pidetään ja odotukset ylitetään”, Komi kiteyttää.
Kuka?
Kirsi Komi (53), entinen Nokia Siemens Networksin lakiasiainjohtaja ja nykyinen hallitusammattilainen.
Mitä?
Vuodesta 2011 Docrateksen hallituksen puheenjohtajana toiminut Komi haluaa murtaa yksityisen syöpäsairaalan elitististä leimaa. Oman syövän jälkeen hänestä on innostavaa olla mukana tekemässä hyvää.
Missä?
Monessa mukana ja liikkeellä, Jätkäsaaressa Docrateksen sairaalassa, kotona Ullanlinnassa.