Runon jättiläinen Edith Södergran

Runouden arvo nykymaailmassa on, että se hidastaa elämää ja auttaa pysähtymään yllättävien merkitysten äärelle, pitämään mielen avoinna. Runous opettaa herkkyyttä vivahteille.

Edith Södergranin kynästä kumpuava ilmaisuvoimaisuus ja kiihkeys luovat kuvan aikanaan uudenlaisesta, vahvasta ja itsenäisestä naisesta, joka sulautuu luontevasti eri rooleihin. Teksteihin vaikuttivat voimakkaasti myös hänen kohtalonsa, sairastelunsa ja tieto jäljellä olevan ajan rajallisuudesta.

Tutkijana ja kirjailijana minua puhuttelee Södergranin ainutlaatuinen kyky muodostaa sanoillaan kokonaisia universumeita. Kiehtovinta on, miten Södergran yhdistelee moniulotteisesti modernistista kieltä, naiseuden ja olemassaolon kysymyksiä sekä runouden ja filosofian välistä dialogia. Hän kuvaa runoissaan monialaisesti ekstaasia, pettymystä ja totuuden etsintää.

Pidän runoudessa erityisesti siitä, että se saa asioita aikaan ja yllättää – runous ikään kuin opettaa kieltä uudelleen myös silloin, kun sitä lukee omalla äidinkielellään.

Vesa Haapala, lyriikan tutkija